Tänään piinailu päättyi, hcg alle 3. Ei hipaisuakaan tai kiinnittymisyritystä. Olo on kummallisen turta ja omalla tavallaan helpottunut, koska piina on nyt ohi. Se ei ole helpottunut tunne siksi etten olisi toivonut raskauden alkavan. Se on helpottunut, koska nyt ei tarvitse jossitella. Mutta kyllä se silti tuntuu hirveän pahalta. Todella pahalta. Pakkasessa ei ole mitään ja edessä on uusi IVF. Tämän vuoden puolella ei ehdi enää, koska kiertoni on heittelevä ja tässä hoidossa ensimmäisestä piikistä siirtoon ehti kulua 26 päivää. Joulu puskee päälle liian aikaisin. Taloudellisestikin voimme vasta tammikuussa jatkuu. Odotus tuntuu nyt pitkältä, mutta kai se tässä helpottaa. Toivottavasti. Jostain pitäisi saada voimaa.