10 päivää ennen laskettua aikaa syntyi tytär. Alateitse, ilman uusia traumoja, hyvän kokemuksen päätteeksi. Synnytys sujui paremmin kuin uskalsin odottaa ja taustani otettiin hienotunteisesti, mutta hyvin huomioon. Ripeähkösti edennyt synnytys oli mieleeni, se eteni tarpeeksi nopeasti, ettei ehtinyt ahdistua, mutta tarpeeksi hitaasti, jotta itse pysyi perässä siitä mitä tapahtuu. Henkisesti hyvin rankka raskausaika on ohi ja edessä on aivan uusi elämänvaihe. Heti vauvan syntymän jälkeen tuntui kun joku olisi nostanut harteiltani konttitolkulla betonia pois. Helpotus elävästä ja hyvinvoivasta vauvasta oli valtavan suuri. Fyysisesti olen toipunut hyvin, heti synnytyksen jälkeen oli jo helpompaa kun kipujen kanssa oli raskausaikana. Kaikki vaivat jäivät synnytyssaliin ja hyvä niin. Nyt kaksi viikkoa synnytyksestä olen kuin ennen raskautta. Mihinkään ei satu. Rakkaus vauvaa kohtaa kasvaa joka päivä, opimme toisistamme koko ajan lisää. Paljon tunteita on liittynyt siihen kun vihdoinkin odotettu vauva syntyy, mutta niistä kirjoitan varmasti myöhemmin.