Suunnittelukäynti on nyt takana ja mieli on positiivinen. Onnistumisprosentit IVF-hoidolla (jos saadaan alkioita aikaiseksi eikä munasoluissa ole mitään vikaa) ovat loppupeleissä niin isoa luokkaa, että aloin vakuuttua siitä, että meille voisi joskus näillä hoidolla tulla lapsi. Nyt on kiertopäivä 21 ja heti kun seuraava vuoto alkaa niin ryhdytään toimeen.

Munasoluja kasvatetaan Puregonilla (aluksi annostus 100), ultrat on kiertopäivinä 2 ja 6. Jarruna käytetään Organolutrania ja irroitukseen Gonapeptyl. Kaikki on kuitenkin vielä epävarmaa ja niihin on pitkä aika. Puregon-annos on pienehkö, koska minulla on monirakkulaiset munasarjat. Samoin Pregnylin sijaan tulee Gonapeptyl, ettei hyperin riski kasva. Lääkäri sanoi, että isommalla annoksella ja sen näköisillä munasarjoilla, jotka minulla ovat, niin tulee helposti 60 munarakkulaa liian isolla annostuksella ja sitten ollaan ongelmissa. Ei kiitos 60 munarakkulaa. Tavoite on nyt maksimissaan 30.  Ultralla niitä pieniä (nyt kun on kiertopäivä 21) rakkuloita oli noin 15 kummassakin munasarjassa. Se on normaalitilanne ja niitä on aina näkynyt. Toivotaan nyt, että saadaan kasvatettua rakkuloita, joissa olisi sitten myös munasolu sisällä.

Punktiopäivä tulee olla kotona, mutta useammat menevät kuulemma seuraavana päivänä jo töihin jos ovat kevyessä toimistotyössä. Siihen siis pyritään, mutta tarvittaessa voin sitten vielä seuraavankin päivän levätä kotona jos siltä tuntuu.

Nyt on parempi mieli ja tuntuu helpommalta ajatukselta koko IVF-hoito. Nyt täytyy vielä toivoa, että onnistuttaisiin tämän ensimmäisen IVF:n tuomilla soluilla saamaan lapsi. Rahallakaan ei ole enää mitään merkitystä. Täytyy vain kokeilla ja toivoa :) Luottoa kun saatiin näihin hoitoihin kuitenkin melkoisen pienellä korolla.