Tuntuu hassulta, että kevätkin on jo täällä. Jotenkin tammi-maaliskuu meni sitten kuitenkin kokonaisuudessaan melko ripeästi. Mahtuihan siihen inseminaatioita kaksi, piinaviikkoja 3-4 ja kaikkea muuta odottamista ja jännittämistä. Töissä sujuu tasaisesti, mutta olen hieman stressaantunut ja kiireinen. Suoraan sanottuna kaipaisin taukoa näihin juttuihin ja siksi toivoisinkin niin kovasti äitiyslomaa. Toki kesäloma saattaa tehdä jo saman tauon tarpeen.  Ainakin toivon niin. Kevät ja kesä tuo mukanaan kaikkea mukavaa. Odotan uuden parvekkeemme sisustamista, kuntosuunnistuskauden alkamista (huomenna ensimmäiset kuntorastit, jeee), lämpimämpiä kelejä ja töihin polkupyöräilyä. Olen niin "hienohelma", etten tykkää polkea töihin kuin kesäisin ja mielummin vähän paremmilla säillä. Bussikortti on voimassa vielä tämän viikon ja sen jälkeen saattaisin jo miettiä mahdollisesti polkupyörällä tuloa. Tänne etelään nyt tuskin enää ulottuu räntää tai takatalvea.

Olimme viikonloppuna vanhempieni luona, sillä oli myös siskoni pienen tyttönsä kanssa. Kyllä hän on vaan niin ihana ja meille samanlaista toivoisi. Pikkusisaruskin on syntymässä kesällä perheeseen. Kummallisella tavalla, vaikka siskon lapsi ja raskaus ei herätä katkeruutta tai kateutta, niin surua se herättää. Tavalla jota en osaa ajatella tai ollut ajatellut. Kun leikin pienen tytön kanssa leikkejä, suren sitä, ettei meillä ole sellaista. Se on puhdasta surua. Samalla haluan toivoa, että kyllä kohta ja pian. Mutta ehkä ei kuitenkaan. Uusi vauva voi herättää samanalaisia tunteita. Paitsi jo ehdimme raskaaksi ennen uutta tulokasta. Se olisi ehkä minulle kivuttominta. Toisaalta jaksan kyllä odottaa, mutta olisi kiva tietää tuleeko vauvaa koskaan.

Viikko sitten sain kovan kipukohtauksen. Vasemmalle alas sattui noin 12 h todella kovasti. Ennen sitä 10 h oli enteillyt kipua, mutta 12 h aikana mikään asento ei ollut hyvä, kävely sattui ja uikutin kivusta. Tunne oli hirveä. Pelkäsin umpilisäkettä (mutta oireet eivät ihan täsmänneet). Kipu riipi sisuksiania ja ajattelin, että onko tämä nyt ovulaatio/munarakkula vai mitä ihmettä. Silloin kun mentiin kiertopäivää 12. Harvemmin luomukiertona noin aikaisin ja ovulaatiotestitkin näyttivät silkkaa negatiivista. Harkitsin päivystykseen lähtöä. Jos olisi ollut mikä tahansa muu kuin lauantain ja sunnuntain välinen yö, olisin varmaan lähtenytkin. Mutta en sitten halunnut. Pikku hiljaa kipu kuitenkin sitten hellitti. Oma diagnoosi oli puhkeava keltarauhaskysta ihan vain aiempien oireiden perusteella. Minä kun olen harrastanut noita keltarauhaskystia. Muutaman päivän päästä kävin virtsarakon ultrassa (vanhojen vammojen vuoksi) ja samalla ultraaja löysi vatsaontelosta nestettä, mutta ei muuta. Eli sinne se kysta on varmasti puhjennut, niinkuin monesti aiemminkin. Nyt viikkoa myöhemmin tunnistin eilen normaalimmat ja lievät kivut. Ovulaation ja testiin mukaan ovulaatio olikin eilen. Nyt sitten ilmeisesti kaksi viikkoa odotellaan vuotoa ja sitten voi alkaa varailla kalenterista aikaa seuraavalle inseminaatiolle. Se ajoittuu varmasti sitten tähän huhtikuulle jos munasarjat toimivat hyvin.

Olen käynyt edelleen taideterapiassa käsittelemässä lapsettomuuttani ja hoitojamme. Voisin ehkä tännekin postailla kuvia kun saan tällä viikolla viimeisen kerran päätteeksi omat kuvani mukaan. Mitään taidetta ne eivät ole, eivätkä välttämättä kenellekään muulle ole mitään muuta kuin söherryksiä. Itselleni kuitenkin merkittäviä ja lapsettomuudestani kertovia teoksia.