Selailin blogipäivityksiäni taaksepäin. Teen sitä melko harvoin sillä en pidä menneessä vellomisessa. Joskus etsin niistä kuitenkin jotain tietoa, jota en muista. Törmäsin päivitykseeni tämän vuoden tammikuusta. Tarkemmin tammikuun 26. päivä olen kirjoittanut näkemästäni unestani näin:

"Viime yönä näin unta, että olin raskaana. Minulla oli vatsa ja kerroin onneni kukkuloilla uutisen työkaverilleni. Oli kesä ja paljon valoa. Kävelimme mieheni kanssa Suomenlinnassa. Se oli niin todentuntuinen uni ja tuntui karvaisevan kauhealta herätä todellisuuteen."

Outoa, oliko se enneuni. En muistanut, että olisin nähnyt tuollaisen unen. Viikonloppuna kävimme mieheni kanssa hyvin tuulisessa Suomenlinnassa. Minulla on vähän vatsaa. On kesä ja oli paljon valoa. Nytkö siitä, muutaman kuukauden takaisesta vaaleanpunaisesta haaveunesta on tullutkin yhtäkkiä totta. Olen onneni kukkoloilla, vaikka vieläkin peloissani. Mutta elän nyt jotain, mikä vain alle puoli vuotta sitten unessa tuntui niin saavuttomattomalta, mutta samalla niin kaivatulta. Olen onnekas. Minun kohdussani kasvaa uusi elämä. Mieleni on valoisa. En tiedä olisiko kristallipallo tehnyt hoidoista helpompia, varma tieto siitä, että joskus joku kiinnittyy kohtuuni. Ehkä. Mutta koska se ei ole mahdollista, nyt on vain hyvä huomata elävänsä jotain mistä puoli vuotta sitten saattoi uskaltaa vain unissaan haaveilla.