Eilen saavutettiin virallinen puoliväli 20+0 ja tänään oli rakenneultra. Jännää. Aika kuluu eteenpäin, vaikka ei sitä välillä itse meinaisi uskoa. Silti se etenee kyllä melko hitaasti.

Olen viime viikolla laskenut raha-asioita. Mehän olimme oikeastaan pakotettuja ottamaan lainaa IVF-hoitohin. Inseminaatioiden hinta oli noin 1000 e luokkaa per kerta (koska sukusolut maksoi aina sen 580 e) ja sen pystyi vielä maksamaan palkasta muutamana peräkkäisenä kuukautena kun nipisteli vähän muualta. Inseminaation hinta oli reilu kolmannes yhteisistä kuukausinettotuloistamme, joten kyllähän ne aina ihan selvän loven tekivät. Esimerkiksi säästötilit eivät erityisemmin kiittäneet näiden kuukausien aikana. IVF-hoitojen hinnaksi arvioitiin sukusoluineen ja blastoviljelyineen (+pakastus) noin 3500 e per kerta ja se on jo selkeästi enemmän kuin mieheni ja minun kuukausitulot yhteensä joten sitä ei oikein kerralla voinut kustantaa pelkästään palkasta. Lisäksi tuli lääkekaton verran lääkekustannuksia, koska IVF-hoidot olivat eri vuoden puolella. Otimme lokakuussa 3492 e luottoa klinikan tililuoton kautta ja helmikuussa 2987 e. Eli yhteensä noin 6500 euroa. Lyhensimme lainaa noin 700-900 euroa kuukaudessa (olisiko joku kuukausi ollut vain n. 300 e) ja nyt voin huokaista helpotuksesta ja todeta, että vauvavelka on nyt kokonaan maksettu :) Kun laskee mitä hoidot yhteensä veivät kun ottaa huomioon kaikki alkututkimukset, inseminaatiot ja IVF-hoidot niin summa oli noin 15 000-16 000 euroa. Sukusolujen osuus tästä  noin 4000 e. Raha menetti kyllä täysin merkityksensä jossain vaiheessa prosessia. Nyt olen ilolla maksanut nämä muutamat kuukaudet jäljellä ollutta velkaa, koska vatsassani on kovasti kaivattu vauva.

Pahoinvointi on vihdoin laantunut. Oksentelua on noin neljä kertaa VIIKOSSA ja useimmiten ne saattavat osua jopa samaan päivään. Jihuu. Oksentamattomia päiviä on siis melkein enemmän kuin niitä jolloin oksennan. Ruokavalio on toki edelleen erittäin rajattu, että jos tulee syötyä jotain epäsopivaa (esim. jääsalaatti, tomaatti tms.) niin se kyllä aiheuttaa rajun pahoinvoinnin ja yleensä oksentelua. Lisäksi täytyy olla todella tarkka syömiskellonajoista eikä missään ulkona oikein pysty vielä syömään. Juomista en kestä kuin vettä ja satunnaisesti maitoa. Pelkäsin tilanteen pahenevan kun jätin mahakatarriin määrätyn lääkkeen pois neljän viikon käyttämisen jälkeen, mutta nyt olen ollut ilman sitä jo 1,5 viikkoa eikä tilanne ole pahentunut uudestaan. Lupaavaa. Oli kyllä pahoinvoinnin ja oksentelun suhteen fyysisesti rajumpi alkuraskaus kun mitä olin ajatellut. Painokin on ehkä nousemaan päin. Kotivaaka näyttää nyt 800 g enemmän kuin alin neuvolassa mitattu lukema.

Vauvan liikkeitä tunnen ehkä, satunnaisesti. En mitenkään joka päivä. Ne tuntuvat nykimiseltä ja alaspäin osuessaan ovat melko kipeitäkin. Vihlovat kohdunkaulassa ja emättimessä. Liikkeitä tuntuu todella alhaalla jos niitä jossain tuntuu eikä kohtukaan ole ilmeisesti vielä noussut kovin ylös. Kohtu on kasvanut kyllä, mutta se on tainnut kasvaa enemmän leveyttä ja taaksepäin sillä ulospäin en vieläkään näytä raskaana olevalta. Se helpottaa sitä, etten vielä kovasti tykkää puhua vauvasta menettämisen pelon vuoksi. Edelleen koen suurta pelkoa siitä, että kohdunkaula on pettämässä eivätkä ilkeät vihlaisut kohdunsuulla mitenkään auta pelkojani. Jokin takaraivossa haluaisi vain maata aamusta iltaan ettei kohdunkaulaan varmasti tule mitään painetta. Toinen puoli taas käsittää kuinka älyttömän typerää se olisi ilman mitään oikeaa syytä. Haluaisin rampata gynekologilla vaikka joka viikko, mutta tuskin se oikeastaan mitään muuttaisi. Uskon, että valtava keskenmenon pelkoni hellittää siinä vaiheessa kun viikkoja kertyy sen verran, että jos kohdunkaulani pettääkin niin vauvaa voidaan koittaa auttaa. Neuvolaankin tekisi mieli laittaa koko ajan viestiä tai soittopyyntöä typeristä asioista, mutta sitten onneksi löydän itsestäni sen aikuisen ja ymmärrän kuinka vain jo ajatuksella saa aikaan kaikenlaista ongelmaa. Vatsakipu esimerkiksi pahenee heti kun alan miettiä onko se normaalia. 

Rakenneultrassa jännitti niin kovasti, etten meinannu muistaa hengittää ollenkaan. Siellä oli kuitenkin kaikki niinkuin pitääkin. Vauva liikkui niinkuin piti ja oli kasvanut. Rakenteet vastasivat normaalia ja kaikki mitatut koot vastasivat viikkoja. Lapsivettä oli sopiva määrä. Ja kaikki nähtyjen sisäelinten rakenteet olivat normaalit. Nyt pitää vain jaksaa odottaa vielä monta kuukautta ja toivoa, että kaikki menee hyvin. Kun heinäkuu on ohi olen luvannut itselleni, että tekisin ensimmäisen hankinnan.