Eihän tämä ole kuin odottelua ja hyvässä tapauksessa sitä on vielä hyvin paljon edessä. Olen tiennyt raskaudesta vasta kuusi viikkoa (tuntuu ikuisuudelta). Jos odotusta on jäljellä vielä 30 viikkoa, niin olen odottanut 1/6 ajasta. VASTA? 5/6 edessä. Tällä hetkellä tämä on  odottelua siitä onko kaikki edelleen hyvin. Ultrakutsun odottelua (tulisipa se jo pian). Odottelua kaikkeen sitten JOS...haluaisin jo katsoa tarvikkeita, haluaisin jo miettiä asuntoa uudestaan, haluaisin kertoa lähimmille. Mutta en uskalla. Kierrän lastentarvikkeet kaupassa entistä tiukemmin, lastentarvikemainokset internetissä ärsyttävät enemmän kuin koskaan. Katson vielä vähemmän äiteihin lastenvaunujen kanssa julkisissa. Pelottaa niin. Viikonloppuna pelotti enemmän kuin aiemmin. Kerroimme mieheni vanhemmille. Se oli pakkorako, koska oksentelen niin paljon ja olimme siellä pe-su. En olisi vielä näin ajoissa halunnut kertoa. Anopin kanssa tuli muutama sanakin vaihdettua, lähinnä pahoinvoinnista. Raskaudesta puhuminen ei tunnu luonnolliselta. Entä jos se häviää olemasta kun kerroimme? Entä jos kuitenkin on vielä mennyt jotain kovasti pieleen eikä kasvua enää ole. Siltä ei silti tunnu vaan on ihmeellinen tunne, että kaikki on ihan hyvin. Mistäköhän sekin kumpuaa.

Pahoinvointi on edelleen kovaa, oikeastaan ennallaan. Oksentelu on ennallaan. Mahakiristykset ovat ennallaan. Kalpea naama on ennallaan. Väsymys on ennallaan. Olen kateellinen oireettomille. Tässä vaiheessa oireiden piti jo alkaa helpottaa? Missä se viipyy? Kävin antamassa verikokeita viime viikolla. Osa tuloksista on tullut ja olen niitä käynyt innolla tutkailemassa. Koska mielestäni veriarvot ovat niin kovin kiehtovia. Hemoglobiini on noussut arvoon 153. Päättelin, että sen täytyy johtua oksentelusta ja lievästä kuivumisesta, eikai se muuten noin kovasti nouse alkuraskaudessa. Leukosyyttiarvo oli myös koholla, mutta Terveyskirjastosta luin, että raskaus nostaa arvoja jonkin verran. Sangen mielenkiintoista. Mitään muita arvoja kun perusverikoe ei ollut vielä tullut. Virtsanäytetulokset jännittää, koska siinä jään aina kiinni kaikessa. Kaikkea löytyy liikaa, leukosyyttejä ja verta nyt joka ikinen kerta. Yritin kyllä jo neuvolassa sanoa, että se voi sitten olla ihan normaalia.

Näin kaksi yötä sitten ensimmäistä kertaa unta, jossa minulla oli vauva. En ollut hankkinut vauvalle mitään vaatteita ja jouduin pukemaan sen vanhaan fleece-paitaani. Olin vastasyntyneen kanssa töissä ja laitoin vain pöydälle kun aloin tehdä töitä. Miehellenikin olin unohtanut kertoa, että vauva jo syntyi. Vauvalla ei ollut kasvoja, näin sen aina selkäpuolelta, mutta kovin se oli pikkuinen. Lisääntyvätköhän tällaiset vauvaunet raskauden edetessä.