Tänään ja huomenna (ja oikeastaan keskiviikkonakin) on puhelinpelkopäivä. Vaikka munasoluja tuli hyvin niin hedelmöittymistulos oli nyt huomattavasti huonompi kuin aiemmin. Ainoastaan niitä hedelmöittyneitä oli viisi kappaletta. Rakastan prosenttilaskuja (viime hoidosta laskin, että siirtoon selvisi 4 % kerätyistä munasoluista eli se yksi ainokainen blastokysti), joten voin kertoa, että munasoluista hedelmöittyi 27 %. Onko munasoluni jotain kuraa? Jos lasketaan kypsien hedelmöittymisprosentti niin se on 33. Vähän armollisempi, mutta ihan huono silti kun minulle kerrottiin, että normaalissa tilanteessa keskimäärin 66 % hedelmöittyy.  Jos laskee edellisen IVF:n 4 % mukaan niin meillä ei kehity tässä kierrossa yhtään blastoa siirtoon. Nyt on kolme päivää keräyksestä ja tänään sitten soitetaan jos näyttää että alkioita on niin vähän, ettei blastoa edes yritetä. Pelottaa. Entä jos siellä ei olle edes jakaannuttu?

Mietin, että mihin kellon aikaan mahdolliset huonot uutiset soitetaan? Heti aamulla, heti kun lääkäri ehtii, heti kun biologi huomaa että alkiot on menetetty jne. Loputonta. Olen vahdannut puhelinta kuin mielipuoli tunnin ja keskiviikkoon asti tämä mielipuolinen vahtaaminen varmasti jatkuu jos huonoja uutisia ei tule ennen sitä. Olen oikeasti pettynyt siihen, että hedelmöittyneitä ei ollut enempää. Viimeksi kypsistä hedelmöittyi 63 %, nyt tilanne on puolet vähemmän. Johtuuko tämä siitä, että siittiöt ovat erit kuin aiemmin? Vai oliko se niin, että munasolut kuitenkin vaikuttaa enemmän hedelmöittymiseen ja siittiöt vasta siihen miten jakaantuminen käy? Olen itkuinen ja nolottaa prosenttilaskuni, niinkuin se mitään auttaisi. Niinkuin itkuni, hermoiluni, todennäköisyyslaskentani, paniikkini tai mikään muuttaisi sitä mitä siellä laboratorion lämpökaapeissa tällä hetkellä tapahtuu. Miksi en voisi vain olla rauhassa? Miksi en voisi olla ja uskoa siihen, että kaikki menee juuri niinkuin on tarkoitettu.

Lauantaina tissit kipeytyivät (Pregnyl) ja jouduin taas kaivamaan ne luteaalivaiherintaliivit esiin, jotta nämä pallukat johonkin mahtuisivat. Sunnuntaina aloin olla väsynyt (Lugesteron) ja oksennella (Lugesteron). Surullista, että keho on jo ihan sekaisin, vaikka ei ole alkiota nähnytkään. Minua surettaa hoitojen tauko, koska se on väistämätön niin kauan kuin työtilanteeni on näin epävarma. Se raastaa sisältä ja saa minut voimaan pahoin henkisesti. Se sai minut lottoamaan ja voittamaan 1/5 Jokeristani 1,46 e. Sillä ei kyllä vielä tehdä yhtäkään uutta hoitoa. Päätäni särkee se, että maksusitoumuksen saaminen julkiselta lahjasiittiöhoitoihin on niin vaikeaa. Itkettää viime viikolla ostettu kirpparilöyty, hieno vanha keinutuoli, jossa salaa mielessäni toivoin, että voisi vauvan kanssa kiikutella. On se tietysti ihan kiva siihenkin, että katsoo MM-hiihtoja....