Varasin suunnittelukäynnin tulevaa IVF-hoitoa varten tällä viikolla. Se on ensi viikolla. Itkin soitettuani klinikalle. Hoito alkoi kuitenkin ahdistaa, vaikka rehvakkaasti viime postauksessa päätin olla murehtimatta. Tuntuu, että tässä on enemmän pelissä kuin viime kerralla, vaikka eiköhän tässä ole yhtä paljon pelissä kuin viimeksikin. Toisaalta miksi tässä menisi mikään pieleen (eli siirtoon ei päästäisi) kun viimeksikin päästiin, vaikka tilanne jo ehti näyttää epätoivoiselta ja hoidon keskeytystäkin väläyteltiin. Klinikalta toivotettiin soittaessani tervetulleeksi eikä hoitaja kysynyt sosiaaliturvatunnustani tai sitä kenelle lääkärille haluan ajan. Masentavaa. Joko sukunimeni on muistettava, olen säätänyt kaikenlaista niin monta kertaa klinikalla tai sitten olen vain käynyt jo niin monta kertaa, että olen jäänyt henkilökunnan mieleen. Siittiötkin on nyt varattu, ehkä se on ihan hyvä, että neljän viimeisen hoidon jälkeen luovuttaja vaihtuu. Ehkä silläkin on jotain merkitystä! Ehkä nämä siittiöt toimivat paremmin munasolujeni kanssa kuin ne edelliset. 

Tämä hoito myös määrittelee sen onko munasoluissani jotain ongelmaa. Viimeksi niitä tuli runsaasti, mutta paljon oli raakoja. Tämä saattoi johtua ainoastaan epätavallisesta stimulaatiosta ja siitä, että moni rakkula pääsi vasta viime metreillä mukaan. Siitä johtuen hedelmöittymisessä tapahtui jo katoa, mutta niin tapahtui pitkässä viljelyssäkin. Viidenteen päivään selvisi yksi alkio, joka oli 4 % alkuperäisestä määrästä. NELJÄ?!?! Se on muuten vähän, 96 % hävisi. Jos tulevassa punktiossa saataisiin 10 munasolua niin siirrossa olisi 0,4 alkiota jäljellä. Vähän. No katsotaan. Jos näyttää toisenkin IVF:n jälkeen tältä niin siirrymme suoraan lahja-alkioihin, koska silloin munasoluissakin saattaa olla jotain ongelmaa. Tuntuu, että haluan, että minulla on aina jokin suunnitelma valmiina mahdollista epäonnistumista varten. Niin on nytkin, vaikka tähän täysillä uskonkin ja toivon koko sydämestäni, että nyt olisi mahdollisesti meidän vuoromme. Lahja-alkiosuunnitelmista ja siihen liittyvistä jutuista kirjoitan sitten jos se on ajankohtaista. Toinen vaihtoehto on (tai ehkä joka tapauksessa teen tämän) niin pyydään lääkäriä kirjoittamaan meistä lähetteen julkiselle. HUS ei tee lahjasoluhoitoja eikä yleensä kata niitä, mutta voisimme kokeilla jos saisimme kuitenkin maksusitoumuksen lahjasolu-IVF:ään. Tämän olisi voinut tehdä jo aiemminkin, mutta turha sitä on nyt murehtia jälkikäteen.

Helsingissä on nyt ollut todella vaihteleva sää ja lunta on tullut paljon. Ensin on paljon pakkasta, sitten loskaa ja sohjoa, sitten jäätä ja taas kohta ihan sohjoa. Olen katsellut lastenvaunuja ja rattaita työntäviä hikisinä lykkimässä sohjossa jälkikasvuaan. Tästä en ole ollut kateellinen. Sen sijaan olen ollut kateellinen michelinukoiksi pakattuihin pikkulapsiin, jotka eivät tahdo päästä eteenpäin yrittäessään liikkua sen kaiken vaatemäärän alla. Sellaisen minäkin haluaisin. Tai vauvan, tai isomman lapsen. Lapsen, jonkun minua pienemmän ja minua tarvitsevan. Ensi kesälle haaveilen vatsasta, raskausvatsasta, en läskivatsasta. Olen ajatellut, että kaikki järjestyy. Olisi sitä raskausvatsaa tai ei.