Tämä kääntyi nyt siihen, että Teroluteilla on yritetty saada kuukautisia tulemaan toistaiseksi siinä onnistumatta. Perjantaina olen menossa käymään klinikalla ja katsotaan vähän mikä on tilanne. Olen luonut mieleeni kauhuskenaarioita nimeltä myooma, kysta, munasarjatulehdus, endometrioosi. Kipuja on ollut nyt kolme viikkoa aika paljon, painostavaa ja paineen tunnetta alavatsalla, tärinäkipua ja kiristävää tunnetta. Kolme viikkoa on pitkä aika kun yleensä selviän viikon ennen kuukautisten alkua. Nyt ne kuukautiset eivät vaan tule.

Olen tässä kuukauden turhaan pantannut elämääni ajatellen koko ajan, että kp1 voi olla huomenna. Pitänyt aina seuraavia 14 päivää mahdollisimman tyhjänä. Nyt en enää jaksa sitä. Varasin meille miehen kanssa Tukholman reissun ja sovin viikonloppureissun kavereiden kanssa. En voi vain pantata kaikkea sillä ajatuksella, että kyllä ne kuukautiset varmasti kohta tulee. Eli jos mahdollinen alkion siirto tulisi Tukholman reissun päälle niin se on sitten sen ajan murhe.

Lapsettomuusjuttuja on tehty tässä nyt vuosi. Aika lyhyt aika kuitenkin. Ehkä vuosi sitten oltiin ensikäynnillä ja kun hoitohin/lääkäriin käytetyn summan jakaa 12 kuukaudella sekään ei nyt sitten ole ihan mahdottoman paha. IVF:n myötä käytetty rahasumma nousee ehkä viisinumeroiseksi luvuksi, mutta oikeastaan raha on menettänyt ihan merkityksensä. Kunpa se meidän lapsi nyt vain tulisi. Tai ensin edes ne kuukautiset.

Epätoivo nostaa kyllä aika rankasti päätään. Tuntuu, etten jaksa kauheasti lukea muiden blogeja (ja silti luen koko ajan), koska kaikilla muilla hoidot tulee ja menee. Olen odottanut hoidon aloitusta kesäkuun puoli välistä asti. Tässä ajassa monet ovat ehtineet tehdä hoitonsa jos toisenkin. Se turhauttaa ja saa sen epätoivon nousemaan uudelle tasolle. Me ei päästä edes yrittämään..

Toivotaan, että perjantai toisi jonkinlaisen ratkaisun tai päätöksen tälle ongelmalle.