Olen kuukautisia odotellessa ollut kireä kuin viulunkieli. Jos on epäsäännöllinen kierto niin ei voi varmaan sanoa kuukautisten olevan myöhässä, mutta siihen mikä olisi sopivaa niin ne ovat nyt mielestäni myöhässä. Niiden olisi pitänyt alkaa viime viikolla, mutta vielä ei ole mitään tapahtunut. Ja ainoastaan odotan, että päästäisiin hoitoon. Ja odotellessa olen helposti ärsyyntyvä monestakin syystä. Töiden järjestäminen on kovin hankalaa jos ei tiedä tuleeko se poissaolopäivä kahden vai neljän viikon päästä. Miehellä on sama juttu, koska hän ei halua päästää minua yksin punktioon, mutta hänen on hyvin paljon vaikeampi saada töistä vapaata kuin minun. Minua pelottaa, että mitä enemmän kierto viivästyy, sen epätodennäköisemmäksi käy mieheni mukaan pääsy punktioon.

Epäilyttää parisuhdeasiat ja sitä mitä minun (tai mieheni sisällä) tapahtuu näissä asioissa. Emme tunne muita lapsettomia henkilökohtaisesti ja siksi päätinkin, että menen Simpukan toimintaan mukaan koska tarvitsen samassa elämäntilanteessa olevista seuraa, tukea parisuhteeseen ja väylän olla oma itseni lapsettomuus rinnallani kun en sitä voi olla esimerkiksi töissä. Kävin eilen terapiassani ja sain siellä vähän taas perspektiiviä myös tähän lapsettomuusasiaan, vaikka pääasiallinen syy käynteihin onkin raiskaukseni jälkeinen traumaperäinen stressihäiriö (josta olen tosin toipunut lähes kokonaan). Mietin sitä miten tiuskin miehelleni ja tuntuu joskus, että oma persoona on ihan muuttunut. Terapeutin mukaan se ei ole muuttunut, mutta koska tämä asia nyt on niin hermoja raastava niin tiuskin miehelleni, koska hän on tässä tilanteessa kanssani. Kyllä asiat vielä muuttuvat parhain päin.

Muuten mitään ei tapahdu lapsettomuusrintamalla...ainoastaan odotan näitä kuukautisia.