Alan tulla siihen tulokseen, että kesällä tämä lapsettomuus tuntuu enemmän. Ne mahat on jotenkin niin esillä. Talvellahan ne on pitkäänkin piilossa. Lapsetkin on jotenkin, joka paikassa. Kesävaatteissa ja söpöissä hatuissa. Lasten vanhemmat kesälomalla. Ja jotenkin tuntuu pahemmalta tämä lapsettomuus. Se näyttää niin idylliseltä. Kävellä lapsi rattaissa. Tai lapsi syö jäätelöä koko naama suklaassa. Ne on niin söpöjä. Talvella ei mielestäni näe niin paljon tätä idyllisyyttä, se on varmaan silloin enemmän sisätiloissa.Rattaissa olevat lapset on niin pakattu talvivaatteisiin, että vain tönöttävät. Umpihangessa vaunuja työntävät eivät näytä niin onnellisilta kuin kesällä. Uskon silti, että he ovat ihan yhtä onnellisia lapsistaan talvella kuin kesälläkin. Kesä, oikeastaan toivon, että olisit jollain tasolla jo ohi. 

Tänä kesänä me Suomi-matkailemme jälleen yksin. Ilman lasta/vauvaa/raskausmahaa. Siinä on puolensa. Voimme tehdä jotain ex temporea niinkuin viime vuonna ja ollakin kotona vasta klo 2. Pysähtyä maalaiskirkon pihaan ihmettelemään nousevaa usvaa klo 23, vain koska halusimme välttämättä nähdä sen kirkon, vaikkakin sitten vain ulkopuolelta. Nukuimme teltassa, koska hotelli oli niin kallis. Pysähdyimme lammen äärelle kun minä halusin nakuna uimaan ja mieheni stressaa rannalla, että nyt kyllä joku varmasti tulee. Ei se onnistu niin helposti lapsen kanssa. Ainakaan pienen. Tarvitaan säännöllistä ruokintaa, vaipanvaihtoja ja aikoja pois istuimesta.Silti, ottaisin sen vauvamahan tai lapsen heti jos saisin valita. Ilman epäröintiä. Minun naku-uintini lammessa ei ole niin tärkeä.

Emme ottaneet IVF-hoidon suunnittelua nyt kesäkuulle. Sen ehtii sitten hoidon alussakin elokuussa. Lasken, että jos elokuun IVF-hoito onnistuisi, meille syntyisi näihin aikoihin ensi vuonna vauva. Silloin tämä olisi viimeinen kesä jolloin lapsettomuus tuntuu tältä. Mutta vuoden päästä saatan olla ihan samassa tilanteessa. Kadehtia muita. Nähdä sen aidan kun se on niin kovin kovin vihreää siellä toisella puolella. Täälläkin menee ihan hyvin, mutta odotan, että tämä kesä menisi hieman nopeammin ohi. Olisipa jo elokuu ja pääsisin jännittämään toden teolla IVF-hoitoa. Laskin, että tässä tulisi vielä kolme kertaa kuukautiset ja sitten alkaisi hoito. Viimeisiä kuukautisia täytyy ehkäpä hiukan säätää keltarauhashormonilla, jotta saadaan kp2 pois lauantailta tai sunnuntailta. Ja syksyn hoitoja kun mietin. Juhannuksen jälkeen seuraava arkipyhävapaa on jouluaatto (kun Itsenäisyyspäiväkin on lauantai) joten jipii siitä. Ei hoitojen kannalta hankalia ylimääräisiä vapaita lääkäreille.

Alavireisyyteni on alkanut mennä ohi. Viikonloppuna itkin ainoastaan kerran. Hyvä minä. Miehenikin näytti helpottuneelta kun nousin suostani :)

Hyvää kesää kaikille.