Eilen oli pelätty ja odotettu kolmas inseminaatio. Tällä kertaa molemmat rakkulat olivat ehtineet puhjeta. Milloin, sitä ei voi tarkalleen tietää. Ehkä se oli juuri ennen inseminaatiota, ehkä se oli 12 h ennen. Pregnylistä oli jo 37 h joten senkin periaatteessa olisi pitänyt puhkaista jo rakkulat. Lääkäri sanoi, että munasolu voi elää 24 h, joten ei heitetä vielä kirvestä kaivoon. Itse kuitenkin olin jotenkin luovuttajamielellä. Positiivista on, että aikaisemmat inseminaatiot on tehty rakkulan ollessa vielä puhkeamatta, tuleepa nyt kokeiltua sitten näinkin päin. Lääkärin mielestä neljäs inseminaatio olisi vielä hyvä kokeilla, mutta ei enempää. Sitten tulisi siirtyä koeputkihedelmöitykseen. Seuraavaan inssiin (jota toivottavasti ei tule) mennään samoin eväin kun nytkin, Femar kp 2-6 ja folliultra kp 10. Sitten katsotaan Puregonin tarve, jos sitä on. Taukokierrokselle ei ole tarvetta. Se on parempi sitten pitää ennen mahdollisia koeputkihedelmöityshoitoja (ja täytyykin pitää). Laskin, että taukokierros aiheuttaisi sen, että 4. inseminaatio tulisi juuri pääsiäisen tienoille. Liian hankalaa ja kovaa säätämistä. Neljäs inssi (jos tarvetta on) putkeen perään ja sitten taukoa. Mahdollisen koeputkihedelmöityshoidon haluaisin kuitenkin ennen heinäkuun klinikan paussia eli varmaan jonnekin kesäkuulle se sitten menisi. Voi kunpa sinne asti ei tarvisi mennä....

Maksua laskulle pyytäessä sitten pahoitin mieleni. Aikaisemmin olen saanut KELAn suorakorvauksen hoidoista ihan tiskillä. Kyse on sairauden hoidosta. Sekä mieheni kaikki ongelmat, josta siittiöttömyys johtuu sekä minun ovuloimattomuus. Ei kuulemma olisi koskaan saanut antaa suorakorvausta kun on luovutetut siittiöt käytössä. Yritin (itku kurkussa) jankata vastaan, että juuri tammikuussa minulle sanottiin että suorakorvauksen saa, koska olemme heteropari ja lapsettomia sairaudesta johtuen (vaikka ne luovutetut solut onkin käytössä). Kolme hoitajaa siinä sitten mietti, yksi ei sanonut mitään ja menivät ehkä itsekin vähän sekaisin. Lupasivat selvittää, kirjoittaa laskun ja laittaa sen postiin. Yksi hoitajista lupasi minulle soittaa kun asia selviää, ainakaan eilen puhelua ei vielä kuulunut. Joko asia ei selvinnyt tai sitten hän unohti lupauksensa soittaa. Joka tapauksessa olen pahalla mielellä jos saan vain laskun ilman kelakorvauksia ilman että siitä on minulle ilmoitettu.  Käsittämätöntä, että itkin tätä sitten klinikalta lähtiessä. Ilmeisesti nämä hoidot on kuitenkin sen verran herkkä aihe (ja hormonitkin kiusaa), että kun joku ei mene niinkuin aikaisemmin, en tahdo kestää sitä vaan pillahdan itkuun. Kaiken lisäksi olen sitä mieltä, että olisi väärin jos emme saa suorakorvausta. Kelan sivujen mukaan tällaista ongelmaa ei pitäisi olla. Voin toki hakea ne korvaukset KELAsta jälkeenpäin, mutta se vaatii työtä ja lääkäriltäkin jonkin lausunnon (varmaan maksullinen). Olen turhautunut. Onko jollain oikeasti tietoa tästä asiasta? Olisiko myös niin, että jos minussa olisi sairaus ja käyttäisimme luovutettua munasolua, emme saisi suorakorvausta?

Kun vielä mietin tätä suorakorvausasiaa niin tällä logiikallahan minun ei sitten pitäisi saada lääkkeistäkään KELA-korvauksia. Jos se luovutetut siittiöt on siinä avainsana. Jos asia on niin, ettei siihen ole oikeutta, se on fine. Elän sen kanssa kyllä, mutta eniten vaivaa, että kaksi kertaa sen sai ja nyt ei. Tulee sellainen olo klinikkaa kohtaan, etteivät ole johdonmukaisia. Jonkinlainen epävarmuus heräsi siitä voiko luottaa laskutuksessa ja maksuissa tuleviin asioihin/mitä kerrotaan.

Tänään dpo 1. YLLÄTTÄEN ei tuntemuksia :) Mieli aika neutraali.