Dpo 10. Oirepuolella ei mitään muuta raportoitavaa kuin, että rinnat on isot ja kipeät (kuten usein ennen kuukautisia). Kaksi päivää maanantaihin ja dpo 12 jolloin ajattelin ensimmäistä kertaa testata. Testin ohjeen mukaan kaksi päivää ennen kuukautisia 97 % raskauksista pitäisi näkyä. Joten jos silloin negatiivinen, tuskin onnistuminen enää kovin todennäköinen. Nyt viikonloppu tuntuu pitkältä odotukselta. On täytynyt laittaa nämä päivät täyteen tekemistä. On peli-iltaa ystävien kanssa, kisastudio omalta sohvalta Sotsiin, elokuviin, jumppaan, uimaan, työhommia... Eiköhän niillä saada aika kulumaan ja maanantaina sitten testaus.

Välillä oloni on "Tämä on varmasti onnistunut" ja taas toisessa hetkessä "Tyhmää, ei se näin helposti meille tapahdu, ei varmasit ole onnistunut". Toisina hetkinä haluaisin jo miettiä sitä miten elämä voisi muuttua, mutta en uskalla. Teen suunnitelmia työrintamalla vuoden päähän. Olen ilmoittautumassa konferenssiin, joka on syyskuussa Yhdysvalloissa. Pessimistikö? Hankalaa on. Töissä taas yksi maha on pömpsähtänyt siihen malliin, että olisiko jollekin sitä perheenlisäystä tulossa. Hienoa. Jotenkin puolituttujen (juuri työkavereiden) mahat tuntuvat pahoilta, sisarusten ja ystävien puolestaan ei. En pahoita mieltäni heidän raskausonnestaan tai vauvoistaan. Hyvä niin.