Meillä oli 1,5 h kestänyt lahjasoluneuvonta tiistaina. Se alkoi siinä mielessä "hyvin", että aika oli klo 19.00 ja mieheni tuli suoraan töistä. Hän ei ollut ehtinyt syödä päivällistä, ulkona oli kylmää ja tuulista sekä minä sekoilin siitä, missä vastaanotto on (ei siis fyysisesti klinikalla). Olimme siis molemmat hieman kiukkuisia/nälkäisiä/viluisia ja sanoinkin rappukäytävään päästessämme, että pitäisikö meidän molempien laskea hiljaa kymmeneen ja rauhoittaa hermonsa. Lisäksi mieheni mielestä tällainen lahjasoluneuvonta kuulosti jotenkin turhalta, mutta jälkeenpäin hän sanoi, että oikeastaan oli ihan hyvä keskustelu. Ennakkoluulot olivat siis kovat varsinkin kun vastassa oli psykologi.

Keskustelu lähti käyntiin perusasioilla. Kauanko olemme olleet yhdessä, miten tavanneet jne. Sitten siirryttiin itse lahjasoluasiaan, mitkä ovat johtaneet siihen, että tässä tilanteessa olemme ja mitä siitä ajattelemme. Sitten psykologi kertoi missä eri kehitysvaiheissa lapset ymmärtävät mitäkin asioita. Oli mielenkiintoista, mutta ei minulle moni asia tullut uutena. Lisäksi keskusteltiin paljon siitä, että meidän ensimmäinen ajatuksemme oli, että lapselle ei kerrottaisi taustasta. Ehkä sekin oli ihan hyvä sanoa suoraan, koska siinä tuli myös keskustelua siitä, mitä tunteita azoospermia on ylipäätään aiheuttanut meille. Lopuksi psykologi sanoi, että hän kyllä huomaa, että olemme mieheni kanssa keskustelleet paljon asiasta ja toivotti onnea projektille ja sille, että lapsi meidän perheeseemme pian tulisi. Kello 20.30 lähdimme lasku kädessämme ulos ja ensimmäiseksi mieheni sanoi "nyt jotain murkinaa".  Söimme hiljaa ja mietimme, ehkä meille tulee vielä oma rakas lapsi jossain vaiheessa.

Lausuntoa emme ole vielä saaneet eikä se ollut vielä klinikallekaan kerinnyt. Kun olin klinikalle yhteydessä niin kysyivät vain, että oliko mitään esteitä. Teimme suostumuksen lahjasoluhoitoon ja kaikki on siinä mielessä kunnossa. Myös veritartuntatautitutkimukseni oli negatiivinen, joten hoidolle ei ole mitään byrokratisia esteitä. Nyt vain kaikki peukut pystyyn, että muut asiat ovat kunnossa. Femar-kuurinkin söin ja senkin "tulokset" varmasti kohta selviävät.