Alkuviikolla olimme klinikalla suunnittelussa. Jännitin tätä kovasti etukäteen enkä ole oikein vama mitä niin paljon jännitin. Minulle tehtiin ultra ja ihailtiin niin kovin monirakkulaisia munasarjojani. Hormonikokeet otetaan nyt taas, viimeksi ne on otettu kaksi vuotta sitten ja sitä ennen neljä vuotta sitten. FSH, LH, TSH, prolaktiini, Anti-Muller-hormoni ja samalla HIV- ja hepatiittikokeet. Tiistaina aloitin uuden Terolut-kuurin ja kierronpäivänä 2 käyn otattamassa nuo horminikokeet. Kierronpäivinä 2.-6. syön Femar-kuurin ja kiertopäivänä kahdeksan tehdään munajohtimien aukiolotutkimus ja samalla katsotaan miltä näyttää munarakkulatilanne. Jos näyttää hyvältä niin ensimmäinen inseminaatio saatetaan tehdä jo tuohon kiertoon eli joulukuun alussa. Jos ei näytä hyvältä, sitten mietitään lääkityksiä uudestaan ja katsotaan tammikuussa asiaa uudestaan. Samalla kävimme valitsemassa siemennestelaboratoriosta meille luovttajan/näytteet. Saatiin piirteet hirveän hyvin täsmäämään miehen piirteisiin. Lisäksi sovimme pakollisesta psykologikäynnistä, se on puolentoista viikon päästä. Kun syyskuusta tähän marraskuuhun tuntui aika matelevan eikä oikein mitään tapahtunut, niin nyt lähti pyörät liikkeelle vähän nopeammin. Ja hyvä niin. Tietysti vielä tämä minun kiertoni pitää saada jokseenkin ojoon ja toivoa, etteivät hormonikokeet ole mitenkään huonontuneet.

Kyllä tämä hoidot pelottavat. Nyt aloin pelätä hormonikokeita, entä jos munasarjojeni voiminta on hiipunut tai jos minulla onkin hepatiitti. Entä jos psykologi katsoo meitä pahasti kieroon (vaikka miksi katsoisi). Kyseessähän on neuvontakäynti, niinhän?  Entä jos ovulaatiota ei saada aikaan. Toiveet ja unelmat kulkevat niin käsi kädessä pelkojeni kanssa, mutta sitä on vain opittava sietämään tässä prosessissa. Koen, että olemme mieheni kanssa henkisesti vahvoja, mutta jo edessä on paljon epäonnistumisia ja pettymyksiä niin jossain sekin alkaa tuntua. Nyt kuitenkaan ei ole vielä aikaa miettiä niitä asioita. Jotenkin rahakin on ihmeellisellä tavalla menettänyt tässä merkitystään, ettei ole kovin ahdistavaa olla koko ajan matti kukkarossa kun tietää, että raha menee tähän projektiin. Raha on kuitenkin jotakin jota tällä hetkellä saa joka kuukausi lisää. 

Laskin, että häämatkaamme on tänään viisi viikkoa aikaa. Viidessä viikossa ehdin tehdä yhtä sun toista. Sitä odotellessa. Yrtän olla rauhallinen ja stressaamatta, jotta kehokin voisi vähän paremmin.