Kela lähetti minulle äitiyspakkauksen. Siinä hetkessä kun sitä paketti vastaanotin ja avasin, tuntui että tajuntaan sadannen kerran iski kuin uutena todellisuus "Meille on tulossa vauva". Se on ihanaa ja ihmeellistä. Ja vieläkin niin uskomatonta. Minustako äiti. Minun täytyy olla oikeasti raskaana kun Kelakin myönsi äitiyspakkauksen. Olen rv 23+0 tällä hetkellä ja vielä viikko niin kohdussani olevaa lasta yritettäisiin syntyessään pelastaa. Menisipä se viikko äkkiä. En toivo muuta kuin, että saamme elävän lapsen. Ei muita toiveita.

Äitiyspakkaus ja miehen vanhemmilta saadut 80-luvun vaatteet ovat nyt ne hankinnat joita meillä on tällä hetkellä. Ihastelen niitä, mutta samalla mielessä on pelko siitä, että jokin vielä menee pieleen. Hiukan olen rauhoittunut niiden alavatsakipujen ja kohdunkaulan kipuilun kanssa. Jos niitä on jatkunut näin kovana jo 9 viikkoa ilman, että mitään pahaa on tapahtunut niin eiköhän ne sitten ole niitä normaaleja kohdun kasvuun liittyviä juttuja.

Olen kauhean rakastunut vauvaan. Välillä mietin minkälainen vauva on sieltä tulossa. Varmasti juuri se vauva, joka on minulle ja miehelleni tarkoitettu. Hän, jota olemme odottaneet.