Tänään on 17+0 ja oli myös neuvolalääkärikäynti. Lääkärikäynti oli todella hyvä, ylitti odotukseni. Tehtiin kaikki normaalit jutut ja lisäksi tarkistettiin kohdunkaula. Sain kyseltyä kaikki huoleni aiheet alavatsakivuista, alaselkäkivusta (taaksepäin kallistunut kohtu aiheuttaa sitä), pissavaivastani ja puhuttiin menettämisen pelostani. Vauvan sykkeet löytyivät tällä kertaa aivan heti, lääkärikin ihmetteli sitä ja meinasin sanoa, että laitot anturin juuri niille tienoille sinne oikean lonkan lähelle, jossa minulla on ollut sitkeä kupliva ilmavaiva. Ilmeisesti se on siis saattanut olla vauva, jota olen silloin tällöin tässä muutaman päivän aikana tuntenut :) Odotan kovasti selkeitä liikkeitä, joita voisi tunnustella joka päivä. Nyt tunnen tosiaan sitkeää kuplaista ilmavaivaa aivan oikean lonkan vieressä silloin tällöin.

Viikko sitten koin "minikriisin" kun kohtuni katosi. Ensin oli pömppö alavatsalla ja tunsin kohdun kovempana häpyluun yläpuolella. Yhtäkkiä se kova katosi ja samalla pömppö. Huolestuin, että mistä lienee kyse ja yritin etsiskellä kohtuani sitä löytämättä. Ilmeisesti se vain leveni jotenkin lonkkien suuntiin, etten enää tunnistanut sitä ja samalla nousi ylemmäs ja pääsi rasvakerroksen taakse piiloon. Lääkärikään ei nyt tuntenut juurikaan kohtuani vatsan päältä (mutta jossain pari senttiä navan alapuolella se taitaa olla. Lääkäri myös kommentoi, ettei minulla tosiaan ole vielä vauvavatsaa kovinkaan näkyvissä seisoessa kun ensimmäinen lapsi on kyseessä ja kohtu sojottaa taaksepäin. Vauva siellä kuitenkin on hengissä.

Pahoinvointi on helpottamaan päin. Sain pari viikkoa sitten lääkkeet mahalaukun ja ruokatorven tulehduksiin, tämä lienee huomattavasti helpottanut tilannetta. Jokaisessa oksennuksessa oli veriviiruja ja vatsa protestoi kaikenlaista ruokaa vastaan. Tällä hetkellä oksennan enää noin 1-2 kertaa päivässä, lähinnä aamulla tai hyvin myöhään illalla. Joitakin huonompia päiviä on mahtunut mukaan, mutta helpottamaan päin on selkeästi. On ollut jopa kaksi täysn oksentamatonta päivää, jotka ovat luoneet paljon toivoa siihen, että tämä joskus loppu. Paino oli nyt 800 g vähemmän kuin viime neuvolan punnituksessa enkä ole painanut näin vähän vuosiin. Seuraavaan neuvolaan on kuukausi aikaa ja sitten olisi toivottavaa, ettei paino ole vielä laskenut enempää. Ei sen tarvitse nousta kuitenkaan, mutta laskea ei enää saisi. Olen myös huomannut, että käyn vessassa useammin. Pahoinvoinnin ja oksentelun tähdittäminä aikoina kävin vain aamuisin ja iltaisin jotain pieniä liruja tirauttamassa. Nytkin ne tuntuvat pieniltä liruilta, mutta sentään niitä on vähän usemmin, nyt jo pari työpäivän aikana. Olen siis saanut nestetasapainoa ojennukseen.

Rakenneultraan on kolme viikkoa ja sitten raskaudesta voi ehkä alkaa puhua muillekin kuin ihan lähimmille. Olemme siis kertoneet nyt molempien vanhemmille ja sisaruksille, mutta kieltäneet puhumasta vielä eteenpäin asiaa. Lisäksi läheisimmät ystävät tietävät ja molempien töissä pomot ja pari työkaveria. Oma työnkuvani on sellainen, etten voi kaikkia töitäni nyt tehdä ja sen vuoksi on pitänyt ehkä jo useammalle henkilölle töissä kertoa. Lisäksi olen kertonut yhdelle laitapuolenkulkijalle, joka oli niin sinnikäs, etten keksinyt enää muuta keinoa päästä eroon hänestä. Rakenneultra vielä pelottaa, en tiedä minkälainen kaamea tuomio sieltä pitäisi tulla, että pystyisin tämän rakkaan raskauden esimerkiksi keskeyttämään. Toivottavasti kaikki on kuitenkin hyvin.

Aika tuntuu menevän jotenkin todella hitaasti, mutta onhan se samalla mennyt myös todella nopeasti. Kun tein positiivisen testin niin kävelimme mieheni kanssa lumisateessa auraamattoman pyörätien pikkupolkua apteekkiin ostamaan lisää raskaustestejä. Nyt on lehdet puissa ja ulkona kukkii kukat. Kaksi kuukautta meni täysin sumussa pahoinvoinnin takia enkä kunnolla huomannut kevään ja kesän tuloa. Siinä mielessä aika meni nopeasti. Mutta toisaalta ne runsaat kaksi kuukautta sen oksentelun, vessan lattialle nukkumisten, kotityöpäivien ja muiden vastaavien lomassa tuntuu ikuisuudelta. Kuinka se saattoi kestää niin kauan. Nyt on raskaudesta tiedetty 13 viikkoa. Kun toiset 13 viikkoa ovat kuluneet olemme viikolla 30+0. Sekin saattaa siis tulla yllättävän pian.