Jälleen kerran pelätty ja samalla odotettu toinen varhaisultra oli tänään. Viikkoja on 9+4 (tai 9+5). Lääkäri löysi alkion/sikiön ja sanoi "Katsokaas mikä jättiläinen täällä viime kertaan verrattuna uiskentelee". Ihan ihmisen näköinen, jalat, kädet, keskivartalo, pää. Kaikki muodostuneet niin hyvin. Kokoa 31 mm päästä pyllyyn (vastasi 9+6). Vauva liikkui kovasti ja sydän sykki hyvin. Napanuora oli hyvin näkyvissä ja kiinnittynyt kohdun yläosaan eli sen puolesta istukka olisi muodostumassa juuri ideaaliseen kohtaan. Olisin voinut tuijottaa sitä näkyä vaikka loputtomiin. Keskenmenon riski on nyt enää alle 2 % ja pysyy lähes samana koko loppuraskauden ajan. Kaikki muukin vaikutti hyvältä, kohdun koko vastasi raskautta, kohdunkaula on kiinteä, kiinni ja 3 cm pitkä. Kaikki hyvin. Loppuviikolla alkiosta tulee sikiö kun kaikki rakenteet ovat jo muodostuneet ja nyt voi olla hyvillä mielin.  Nyt tuntuu, että voisin uskaltaa jo raskaudesta vähän puhua, kertoa joillekin ja ehkä alkaa ajatella, että meille saattaa ihan oikeasti tulla vauva.

Tänään oksensin eilisen tapaan vihreää sappinestettä koko aamun. Vaikka join vettä niin paljon kuin kerkesin, niin sappinesteitä vaan riitti mukaan. Aamulla se harmitti, mutta klinikalla vointia kysyttäessä sanoin vain hoitajallekin, että "Tosi hyvä". Hoitaja kysyi, ettei ole mitään pahoinvointia ollut, johon vaan totesin, että oksennan monta kertaa päivässä, mutta se ei haittaa. Koska tänään se ei taas haittaa yhtään. Meille tulee vauva eikä oksentelu haittaa!!!!!!!!! Kestän tämän kyllä, kaikki tämä on kaiken sen arvoista. Olen onnellinen. Onnellisempi kuin vuoteen. Olen raskaana, elämä menee eteenpäin. Kaikki epäonnistuneet hoidot ja pettymykset olivat tämän onnistuneen arvoisia. Nyt täytyy vain toivoa, että kaikki menee loppuun asti hyvin.