Joka päivä mietin, että onkohan siellä kohdussa joku. Varhaisultraan tuntuu olevan niin kovin pitkä aika. Tänään on rv 6+2. Varhaisultraan on 10 pitkää päivää. Kaikki mietityttää ja pelottaa. Mikään oire tai oireettomuus ei tunnu hyvältä. Repivät ja kokoaikaiset alavatsakivut ovat nyt loppuneet, ne ovat ainoastaan satunnaisia. Aluksi kivut pelottivat ja nyt kivuttomuus pelottaa, tapahtuuko siellä enää mitään? Rinnat ovat edelleen arat, mutta eivät ihan niin arat kuin aiemmin viikolla. Onkohan sekin huono asia. Etova olo vaihtelee, joinakin aamuina ei ole mitään ongelmaa ja sekin aiheuttaa ahdistusta ja pohdintaa. Väsyttääkin kovin, mutta onko se vain "tekosyy" nukkua 12 h vuorokaudessa. Tosin tuskin unta riittäisi niin kovin jos se olisi vain psykologista. Minkäänlaista vuotoa ei ole ollut, se lienee hyvä merkki.

Raskaudesta puhuminen on outoa eikä siitä tule puhuttua kuin miehen kanssa. Koska juurikaan kukaan muu ei tiedä. Klinikka tietysti tietää ja katupölyn takia kerroin farmaseutille apteekissa kun tiedustelin mikä voisi auttaa silmien kutinaan turvallisesti. Sekin tuntui jo oudolta ja rikolliselta sanoa ääneen. Yhden käden sormilla on asiasta tietävät siis laskettavissa, minä ja mieheni mukaanlukien. Tavallaan tekisi mieli kertoa usemmallekin. Mutta kun ei uskalla, ei ennen kuin tietää, että siellä oikeasti olisi joku eikä pelkkää raskauspussia. Odotusta tämä on ja siksi sitä kai odotusajaksi kutsutaankin.