Negatiivisen tuloksen jälkeen lopetin Lugesteronit perjantaina. Maanantaina alkoi vuoto. Rajuna, kipeänä ja lamaannuttavana. Kävelin kaksinkerroin kotiin ja heittelin 600 mg buranaa suuhuni kuin karkkia. Oikeasti päädyin ottamaan niitä illan aikana neljä. Se on annos, jonka olen saanut migreeniä varten ja päätin käyttää sitä näihin kramppaaviin kipuihin. Vuotoa on tullut paljon ja kipu on jatkunut useita päiviä. Nyt vuoto on ohi, mutta kivut jatkuvat. Great. Mitähän se tarkoittaa? Onko IVF:n jälkeen kovemmat vuodot. Ehkäpä.

Olin aika surullinen viikonloppuna. Minua korvensi ja tuntui tyhjältä. Harmitti tyhjä pakkanen, vaikka se ei aiemmin harmittanut. Itkin. Nyt on parempi olla. Ei auta kuin yrittää uudestaan. Sitten tammi-helmikuussa. Jos on rahaa. Kai tämä jotenkin tästä. Pikku hiljaa. Eilen kehityskeskustelu, joka päättyi siihen, että itken silmät päästäni esimieheni pöydän ääressä, räkä poskella, lapsettomuuttani. Voi sitä josta minun ei pitänyt kertoa esimiehelle, koska hänkin on kärsinyt lapsettomuudesta. Voi miten hävettää. Sain palkankorotuksen. Illalla mietin, että säälistä kunnes tajusin että korotuksesta puhuttiin jo ennen kuin romahdin lapsettomuuden kanssa.

Joulu tulee. Uusi vuosi tulee. Ehkä vuoden 2015 aikana olisin raskaana. Kunpa olisin. Katsotaan miten käy. Haluaisin jo niin sen lapsen. Olisipa toinen IVF onnistuneempi. Olisimmepa jo lähempänä lapsiperheyttä.