Olen edelleen hyvillä mielin, koska IVF meni kuitenkin niin putkeen (vaikka raskaus ei alkanut ja kukaan ei ole pakkasessa). Tammikuussa on hyvä kokeilla uudestaan. Munasoluissa ei ollut mitään erityisempää vikaa, vaikka kova kato kävikin eli omilla soluilla on hyvät mahdollisuudet onnistua. Helpottavaa, toisella kerralla selviää varmasti lisää hedelmöittymisestä ja ehkä munasolut ovat tasaisempia kun osataan aloittaa heti isommalla annoksella. Tavoitteena toiseen kertaan on jälleen tietysti se tärkein, siirtoon pääsy ja tällä kertaa pienen pienenä minitoiveena yksi alkio pakkaseen. Ihan mahdollista, uskoisin. Toiseen IVF:ään meillä on vielä mahdollisuus. Minulla on työsopimusta ainoastaan kesään eikä jatkosta tietoa. Täten, lainaa ei uskalla ottaa tai vetää taloutta liian kireälle juuri ennen sitä. Jotakin väyliä ekstrarahan saamiseksi on tiedossa. Vanhemmilta ehkä jokunen satalappunen, sekin on jo jotain ja paljon. Kaikki on kotiinpäin.

Ensimmäinen laskukin hoidosta on jo tullut ja erä maksettu. Vielä kaksi erää (tai ehkä kolme) jäljellä. Opintolainaa lyhennän samalla ja häpeäkseni luottokortilla on vielä pieni summa jonka maksan vuoden loppuun mennessä pois. Näin tasapainoinen talous ei ole ollutkaan sitten hoitojen aloituksen jälkeen runsas vuosi sitten. Klinikan tarjoama tililuotto (joka on muuten halvempi kun luottokortilla maksaa tai ottaa lainaa pankista) on mahdollistanut tämän. Eihän se ole kiva maksaa hoitoa kun se on jo ohi ja epäonnistunut raskauden suhteen, mutta kyllä tämä silti paremmin minulle sopii kun se kiristely keväällä.

Mitä mielessä pyörii? Vauvaa kaipaan kovasti, ihan tosi kovasti. Katson haikeina äitejä, vaunuja ja perheitä. Mutta on lempivuodenaikani marras-joulukuu. Joulu lähenee ja ulkona on pimeää. Minä olen sellainen pimeyden lapsi, että nautin näistä pimeistä päivistä. Joulun aika on ihanaa! Välillä itken lapsettomuutta ja se tuntuu todella pahalta. Välillä näen positiivisen puolen, mutta aika pienessä osassa se on kuitenkin.