Aiemmin tällä viikolla oikea jalkani kipeytyi yllättäen ja yhden yön valvoin kivun kanssa. Aamulla se vaikutti hieman turvonneelta, mutta ei mitenkään pahasti. Jätin soittopyynnön terveydenhoitajalle, joka soitti takaisin että olisi kyllä hyvä tulla näyttämään jalkaa. Lääkäri katsoi jalkaa ja lähetti suoraan ultraan, koska oireet sopivat veritulppaan. Ultrassa ei suureksi onneksi ja helpotuksekseni löytynyt tulppaan viittaavia oireita. FIDD-arvoa ei otettu, koska ultraäänitutkimus oli negatiivinen. IVF-hoitohin liittyy veritulppariski, mutta ne on harvinaisia. Silti aina silloin tällöin jotkut niitä saavat, joten epäilyt tulee ottaa vakavasti. Lääkäri kertoi myös, että koska oireeni olivat kestäneet niin vähän aikaa (runsas vuorokausi), joskus tulppa voi vasta tehdä tuloaan joten pienetkin hengenahdistukset tulee ottaa vakavasti ja lähteä päivystykseen.

Yleislääkärin vastaanotolla meinasi käydä myös jotain mitä olen pelännyt. Kun käy koko ajan gynekologilla siihen alkaa olla hyvin tottunut. Ja kun menee yleislääkärille näyttämään pohjetta ja sanotaan "Riisutko housut" niin siinähän sitten lähes tulkoon vedin kaikki housut pois. Niin se oli sisäänkirjoitettu jo minuun että housut pois viittaa kaikkiin housuihin.  Onneksi se saattoi näyttää vahingolta, mutta olin silti melko häpeissäni. Tästä lähin osaan skarpata yleislääkärillä. Housut pois tarkoittaa ainoastaan päälihousuja. Tuntui hassulta käydä lääkärissä jossain muualla kuin klinikalla, jossain paljon tavallisemmassa maailmassa. Paikassa, jossa muut potilaat ovat ihan tavallisia asioita varten käymässä. Ei mitään 

Huomasin tässä, että pistämiseen alkaa olla tottunut. Sehän kävi äkkiä, koska olen pistänyt 13 päivää. Se on käynyt luontevasti metsässä lenkkipolun varrella, autossa bussipysäkillä ja Stockmannin vessassa kesken Hullujen päivien. Aikaisemmin olin aina huolella kotona pistoaikaan, mutta nyt kuljetan lääkkeitä mukana ja pistän kun sen aika on. Nyt mukana on myös Orgalutran, piikki josta en tykkää, koska siinä tulee kauhea paukama ja kutiseva reaktio. Lisäksi minua hämää Orgalutranissa oleva ilma kun Puregonista olen aina paniikissa naputellut pienimmätkin ilmakuplat pois. Kuitenkin olen katsonut paljon videoita Orgalutranin pistämisestä ja hoitajan ohjeiden mukaisesti pistänyt.  Joten eiköhän se ole ihan ok, mutta en siitä silti kovasti pidä. Puregon kirvelee ikävästi suurempana annoksena, joten onneksi sen pistäminen loppuu pian. 

Ajatukseni hoidon keskeytymisestä on tällä hetkellä se, että se keskeytyi kuitenkin hyvässä vaiheessa. Tässä jäi punktio ja alkionviljely tekemättä (eli niitä kalliita asioita ja kuluttavia asioita) ja parempi nyt kuin niin, että saadan huonoja munasoluja tai alkioita eikä mitään siirrettävää ole. Seuraavalla kerralla tiedetään lähteä heti isolla annoksella liikkeellä. Eniten tässä ärsyttää ja mietityttää, että minähän pelkäsin tätä, ettei mitään kasva ja kerroin huoleni lääkärille 1. ja 2. seurantaultrassa. Molemmilla kerroilla lääkäri vakuutti, että kyllä sieltä lähtee paljon rakkuloita kasvamaan. Eikö se, että yhtä rakkulaa kasvatettiin työllä ja tuskalla jo inseminaatioissakin, kerro että niitä voi olla vaikea kasvattaa myös IVF-hoidossa? Ei välttämättä, mutta maalaisjärjellä ajattelen näin. Limakalvo on hyvä, se on nyt 10 mm. Tietysti on pienen pieni mahdollisuus, että viikonlopun aikana joku on lähtenyt mukaan kasvamaan, mutta emme halua lähteä 3 tai 4 rakkulan keräykseen. Mielummin sitten hoito kesken ja uudestaan alusta. Maanantaina on käynti lääkärillä ja onneksi mieheni pääsee mukaan sopimaan jatkosta.