Kerätyistä munasoluista 16 oli ollut kypsiä (WOW!) mikä on jälleen suurempi määrä kuin mihin tähdättiin. Näistä normaalisti hedelmöittyneitä oli 10 kappaletta. Epänormaalisti hedelmöittyneitä joitakin. Tässä alkaa jo uskoa siirtoon enemmän ja enemmän, mutta samalla pelätä suurta katoa tai jotain muuta ihmeellistä häikkää. Jos tänään perjantaina tulee puhelu niin kato on ollut liian kova jakautumisessa ja siirto tehdään tänään jos jotain on jäljellä. Toivottavast puhelua ei tule!!! Alustavasti siirto on varattu siis maanantaille, koska 10 hedelmöittynyttä on sen verran hyvä määrä, että kannattaa tehdä blastokystiviljely, jotta saadaan vain parhaat siirtoon ja pakkaseen. Tämäkin pelottaa, entä jos viikonlopun aikana vain kaikki ovat kuukahtaneet, vaikka perjantaina on vielä näyttänyt hyvältä. Lääkäri rauhoittelee ja toivoo 2-3 blastokystiä. Se olisi niin hyvä tulos, etten uskalla vielä ajatella moista. Olen iloinen jos saadaan yksi siirrettävä blastokysti. Alkioiden pakkaseen saamista en uskalla vielä unelmoida.

Nämä ovat ihmeellisiä tunteita, joita tämä viikko on herättänyt. Maanantai-aamun "hoito keskeytyy"-surusta, maanantaipäivän "tätä jatketaan sittenkin, mutta vain muutamalla rakkulalla"-pelkoon/jännitykseen ja sitten keskiviikon punktion "Munasoluja tuli paljon"-iloon. Tuntuu hyvältä. Jo alkuvaiheessa tätä IVF-hoitoa toivo laski kun rakkuloiden kasvu oli niin huonoa, sitten se taas nousi kun olikin kuusi rakkulaa ja nyt ollaan normaalissa/hyvässä määrässä kypsiä munasoluja sekä hedelmöittyneitä. Ihmeellistä. Olen ollut ennenkaikkea iloinen, toiveikas, hyvällä tuulella ja nauravainen. Kaikki tuntuu nyt vain, että kauhalla annetaan ja satunnaisesti tulevat pelot ovat pientä. Tämä päivä ratkaisee paljon ja viikonlopusta tulee varmaan pitkä jos puhelua ei kuulu. Sitten pitää vain kehittää mieleistä tekemistä ja keskittyä omaan iloon. Tähän hoitoon on tuhlautunut omaisuus, mutta juuri nyt sillä ei ole mitään väliä. Se ei merkitse yhtään mitään.