Jännitin koko viikonlopun, että mitä kuuluu alkioilleni. Pelkäsin, että ovat kaikki kupsahtaneet. Vaan eivät, tässähän kävi oikein hyvin. Yksi blastokysti oli hyvävoimaisena hengissä ja toinen hiukan hitaampi jäi vielä tähän päivään asti seurantaan, että saataisiinko jopa pakkaseen. Ihanaa. Tässähän kävi paremmin kuin hyvin. Pääsimme siirtoon ja vieläpä blastokystillä. Perjantaina oli ollut seitsemän hyvävoimaista alkiota jäljellä. Lauantaina näistä oli kupsahtanut viisi. Mietin, että seitsemän alkion pakastaminen ja niiden siirto olisi tullut todella kalliiksi jos niissä oli potentiaalisesti vain 1-2 hyvää. Toki ne olisi saatettu siirtää ensimmäisten joukossa. 

Jännitin siirtoon menoa todella paljon ja rakkokin oli ihan täynnä. Olen jo oppinut, että täyden rakon saamikseksi olen sen 2 tuntia pissaamatta, mutta en juo mitään. Olen aikaisemmin mennessäni ultraan tai toimenpiteeseen, jossa rakon tulee olla täynnä niin tunnollisesti vielä juonutkin mahdollisesti pyydetyn litran vettä. Ei kannata. Tänään pelasin niin, etten juonut ja silti sain kommenttia, että onpa rakko täynnä. Lääkäri oli puoli tuntia myöhässä, joten oli hyvä etten ollut myöskään tankanut liiaksi, ettei odotus käynyt tuskaisaksi.

Alkionsiirto oli nopea toimenpide, pisimpään kesti odottaa labrasta varmistusta, että katetri oli tyhjä. Sinne jäi meidän jo noin 100-soluinen alkio kohtuun. Tänään pistän vielä Gonapeptylin tukemaan kiinnittymistä. Se pelätty limakalvo ei ollut onneksi paksuuntunut lisää ja oli lääkärin mielestä juuri sopiva. Siirron jälkeen sähläsin maksujen kanssa ja lopulta loppusumma oli pelättyä pienempi. Olin jos mielessäni varautunut hurjaan summaan kun tosiaan niitä follikkeliultria kertyi kuusi kappaletta normaalin 2-3 sijaan ja käyntejä muutenkin kertyi hyvin sekä oli niin paljon hoitosuunnitelman muutoksia puhelimessakin (en ollut varma laskutetaanko niistä). Lisäksi tuli blastokystiviljely. Hinta ilman siittiöitä ja lääkkeitä oli noin 2500 euroa. Lääkkeistä muistaakseni kertyi laskua noin 250 euroa, koska kevään hoidoista oli lääkekattoa jo hyvin kerryttäneet Puregonit. Lääkkeissä mukana kela-korvauksen piiriin kuulumattomat Lugesteronit ja Gonapeptylit. Ei paha mielestäni sitten ollenkaan kun olin jo maalaillut mieleeni pirun summasta joka on lähempänä 4000 euroa. Täytynee parin päivän sisällä päivittää myös tuonne kustannukset välilehdelle tarkemmat tiedot kiinnostuneille.

Lääkärin mukaan en voi tehdä mitään kiinnittymisen hyväksi tai en voi mitenkään pilata sitä. Kaikki on nyt kiinni alkiosta itsestään. Silti, kuka näihin lähtisi ilman tiettyjä kikkoja. Olen yrittänyt pitää kehoni lämpimänä. Vihaan kuumia juomia (kahvi, tee, kaakao) ja liemikeittoja jos ovat kuumia. Nyt yritän syödä myös näitä kuumia asioita ja pitää jalkani lämpimänä.  Olen syönyt Multavitan raskausvalmistetta jo pidempään. Yritän rentoutua parhaani mukaan ja olen kehittänyt paljon tekemistä näille kahdelle viikolle. Suunnitelmakin on jo valmiina sitten jos tämä tästä ei onnistu. Jos se yksi saadaan pakkaseen, tehdään PAS mahdollisimman pian. Se tehdään käyttämällä Zumenomia niin, ettei sitä varten tarvitse bongata ovulaatiota. Halleluja mikä helpotus! Jos yksi reppana ei pääse pakkaseen, niin sitten teemme toisen IVF:n ensi keväänä. Lääkärin mielestä saatiin kuitenkin niin hyvä tulos, että ehdottomasti kannattaa kokeilla uudestaan. Tunteet sahaavat nyt laidasta laitaan, mutta menen raskaushormonin verikokeeseen 31.10 (NIIN PIAN) joten siihen asti ei auta kuin odottaa.