En muista nyt äkkiseltään miten paljon olen aikaisemmin kirjoittanut asiasta työpaikka ja lapsettomuus(hoidot). Yritän nyt koota tähän itsellenikin muistiin tämän hetkistä tilannetta. En ole kertonut töissä kenellekään lapsettomuudesta tai siitä, että käyn lapsettomuushoidoissa.

Työni on henkisesti melko raskasta ja välillä olen siihen täysin väsynyt. Suunnittelen joskus muiden töiden etsimistä. Kun puhuin huonetoverilleni tästä asiasta, hänen vastauksensa oli "Hanki lapsi niin pääset vähän lepäämään äitiyslomalle". Niin. Kas kun ei ole itselle tullut mieleen. Helpommin sanottu kuin tehty. Ei se ole aina ihan niin yksinkertaista. Samalla kyynelee poltti, niin sitähän tässä yritetään. Ei tosin sen takia, että pääsisi lepäämään. Vaan sen takia, että haluaisin lapsen. Huonetoverini lausahdus sai minut toden teolla miettimään olisiko ollut hyödyllistä kertoa lapsettomuudesta avoimemmin. Toisaalta jokin minua siinä hieman hävettää, vaikka en täysin ymmärrä mikä.

Poden todella huonoa omatuntoa poissaoloistani lapsettomuuden vuoksi. Ja siitä, että "valehtelen" poissaoloistani tai vaihtoehtoisesti kaartelen tilannetta ja hiljaa toivon, ettei kukaan kysy mitään. Minulla on esimieheltäni lupa käydä työajalla kerran viikossa terapiassa aikaisempien traumojeni vuoksi. Nyt kun terapiani on yhä useammin hieman harvemmin kuin aikaisemmin, esimerkiksi kerran kahdessa tai kerran kolmessa viikossa, olen käyttänyt tätä häikäilemättä hyväkseni :( Olen laittanut lapun tietokoneeni näytölle, jossa lukee "Terapiassa", vaikka todellisuudessa olen käynyt klinikalla. Teen toki nämä tunnit sisään tulemalla usein jo klo 6.30 töihin tai lähtemällä vasta klo 18.  Väliin en selittele vaan laitan ainoastaan lapun "Lääkärissä". Mutta kuka käy lääkärissä kolme kertaa viikossa? En tiedä kauanko voin jatkaa näin, ennen kuin joku kysyy. Toistaiseksi kukaan ei ole kysynyt. Tuntuu, että olen todella P-E-L-K-U-R-I.

Esimieheni (nainen, noin 55-vuotias) on lapseton. Tahattomasti lapseton. Ja kärsinyt siitä. 15 vuotta sitten hänelle tehtiin sen hetkisiä hoitoja ja yritettiin ilmeisesti paljonkin. Esimieheni on puhunut tästä avoimesti meille työntekijöille ja sanookin välillä, että "Älkää lykätkö sitä lapsen tekoa". En tiedä miten tällaisessa tilanteessa tulisi toimia. Tavallaan hän on "yksi meistä", mutta toisaalta todella eri tilanteessa. Hän on varmasti ehtinyt sopeutumaan lapsettomuuteen eikä se satuta enää niin paljon. Itse olen lapsettomuudessani arassa ja kipeässä vaiheessa vielä. Sellaisessa akuutissa kun hoidot on kesken ja joutuu pettymään usein raskaasti. Olen asian suhteen rikki revitty. Joten en uskalla ottaa asiaa puheeksi tällaisessa tilanteessa. Koska olen P-E-L-K-U-R-I. 

Lapsettomuushoidot vie työtehoani. En voi valehdella muuta. Kun on jotain akuuttia meneillään kuten inseminaatio samana päivänä, keskittymiskyky on huonoa. Kun pettymys on suurimmillaan, ajatukseni vaeltelevat töissä. Saatan tehdä koko päivän töitä mutta mielestäni saan liian vähän aikaiseksi. Se hävettää ja tuntuu pahalta itseni ja työnantajani puolesta. Auttaisiko tähänkään se, että kertoisin. En tiedä. Olen oppinut tässä hoitojen aikana, että kerään sellaisia mekaanisia ja takaraivoista suoritettavia työtehtäviä tällaisille päiville. Niitä pystyn suorittamaan ja tekemään silloinkin kun on muuten mielessä paljon muuta. Siitäkin siis selviää jotenkin. Jos sanoisin, että nyt täällä töissä on vaikea keskittyä saisin varmasti tehdä töitä kotona. Mutta kun olen se pelkuri...

Minulla on vuoden verran tätä työsuhdetta vielä jäljellä. Jos kerron töissä lapsettomuushoidoista enkä ole vielä raskaana vuoden päästä, luulen ettei minulle herkästi tarjota uutta sopimusta. Työni on tärkeä osa hoitojemme rahoitusta, oikeastaan elintärkeä sillä maksan suurimman osan hoidoista omasta palkastani. Jos en vuodenkaan päästä ole vielä raskaana ja sen vuoksi en saa myöskään uutta työsopimusta niin en ymmärrä millä silloin kustannamme hoidot. EMME MILLÄÄN. Tarvitsen tätä työtä ja tarvitsen tälle työsuhteelle jatkoa jos ei vielä ole vuodessa tärpännyt.

Muuhun: Tänään dpo12 joten Lugesteron toimii ja pitää vuodon poissa. Huomenna tai ylihuomenna testi. Jännittää, mutta  olen myös valmistautunut pettymykseen.