Eilen illalla siivosin kaikki hoitohin ja lapsettomuuteen viittavat esineet piiloon. Jääkaapin ovessa on roikkunut kaikki apteekin kuitit KELAn lääkekattoa ajatellen, ne olisi siitä sitten ollut helppo napata matkaan jos oltaisiin jo tässä kuussa menty IVF-hoitoon. Hoitokaaviot ovat olleet työpöydällä ja samoin Puregon-kynä. Vessassa on pesukoneen päällä tarvelaukku neuloille ja kaikelle muulle. Ikkunalaudalla on jo jonkin aikaa (en ymmärrä miksi) ollut yksi neulapaketti. Työpöydällä on myös kansio, jossa on kaikki tähän projektiin liittyvät paperit. Sieltä pilkottaa ultraäänikuva limakalvostani. Piilotin nämä kaikki, koska tapahtuupa seuraavan parin päivän aikana mitä tahansa, niin niitä en tule tarvitsemaan pariin kuukauteen. Varsinkin jos vuoto alkaa niin ne muistuttavat entistä enemmän ja haluan nähdä niitä vielä vähemmän. Puregon-ampulliin jäi varmaan 50 yksikkö lääkettä. Ei se mitään, ei se nyt niin kallista sitten ollut.

Olen laskenut, että jos kiertoni pysyvät hyvinä aloitamme IVF:n viikoilla 33-34. Nyt eletään viikkoa 20, joten siihen on 13-14 viikkoa aikaa. Äkkiä ajateltuna ei se nyt niin pitkä aika ole kun tässä on kauan odotettu kesälomakin. Tavallaan se on HYVIN pitkä aika. Miten jaksan odottaa niin pitkälle? Taas jos olenkin raskaana niin tuolloin olisin jo 17-18 viikkoa raskaana. Oho. Se olisi huisia! Vaikka haluaisin heti unohtaa kaiken lapsettomuuteen liittyvän kun tämä kierto päättyy, niin klinikalle täytyy silti soittaa. Täytyy varata siittiöitä IVF:ään ja kysellä miten menetellä sitten kun olisimme valmiita tulemaan. Onko joku erillinen suunnittelukäynti vai tulemmeko suoraan kiertopäivänä 2. Ehkä täytyy aloittaa se ankara säästäminen.

Dpo 13 tänään. Kaikki vatsakivut ja mahakrampit ovat kadonneet. Niitä oli paljon ja kovia dpo 7-9, olin ihan varma siitä, että kuukautiset ovat lähellä. Testin haen tänään apteekista, mutta en vielä tiedä minkä merkkisen. Ehkä jonkun halvan? Vai olisiko se Clearbluen testi hyvä? Ei se digitaalinen vaan se toinen? Jos siihen piirtyisi plussa, sitten hakisin varmaa kaikki merkit samantien ja testailisin uudestaan ja uudestaan. Jos sitä koristaa ainoastaan yksi kaunis viiva, maailmani musertuu hetkeksi. Se pelottaa minua kovasti.

Fiilikset vaihtelevat. Joka toinen tunti huomaan ajattelevani, että ehkä tämä on onnistunut. Ja joka toinen tunti mietin, ei se voi olla meille mahdollista. Tiedän, että kun nyt on ensimmäistä kertaa mukana ne Lugesteronit niin tämä luteaalivaihe on sen vuoksi erilainen. Joten mistään ei voi päätellä mitään. Se myös lykkää vuotoa, joten olen yrittänyt takoa mieheni päähän, että kun ollaan jo dpo 13 eikä vuotoa ei vielä ole, ei VÄLTTÄMÄTTÄ tarkoita yhtään mitään. Koska on tämä lääke. Mies on silti toiveikas ja sekin pelottaa. Yhtä suuri pettymys tämä meille molemmille on jos niin käy.