Tuntuu, että toistan itseäni. Munasarjat lakkoilevat, kiertopäivän 11 ultrassa ei mitään merkittäviä rakkuloita näkyvissä. Yksi ehkä potentiaalinen. Kohdun limakalvokin oli onnettoman 6 mm vasta. Puregon tuli siis mukaan kuvioihin ja suuresti vierastamani Pregnyl. Femarilla ei selvästikään enää saada vastetta munasarjojeni toiminalle. Olin nyt onneksi henkisesti varautunut siihen, että lääkkeistä tulee kova lasku ja samoin sitten inseminaatiosta kun follikkeliultria tulee väkisinkin enemmän. Lääkäri silti oli yhtä mukava kuin aina ennenkin ja tuli taas kovin luottavainen olo tätä asiaa kohtaa. Vaikka joskus heikkoina hetkinä mietinkin klinikan vaihtoa niin ei se nyt vain tule kyseeseen. Ei meidän epäonnistuneet inseminaatiot ole ainakaan heidän ammattitaidottomuudesta kiinni. Huonoa tuuria vain ja tähdet eivät ole oikeassa asennossa.

Perjantaina katsotaan uudestaan tilanne ultralla, koska se on pakko katsoa ennen viikonloppua. Ensi viikolla inseminaatiota haittaa mahdollisesti ainoastaan vappupäivä, mutta muuten ei ole sitten mitään esteitä. Jos ne rakkulat nyt saadaan kasvamaan. Toivottavasti saadaan. Niin kovasti toivon onnistumista tältä kierrolta. Olen nyt yrittänyt rentoutua parhaani mukaan ja tankata itseeni hyvää ravintoa. Elää mahdollisimman tasaisesti ja terveellisesti. Että kehoni uskoisi, että nyt on hyvä hetki alkaa kasvattaa uutta ihmistä. NIin haluaisin uskoa, että meille voisi sellainen tammikuun lapsi tulla. Sellainen tulisi, ehkä, jos tämä hoito onnistuisi. Mutta kaikkien muidenkin kuukausien lapset vastaanottaisin. Ei väliä, tulisi nyt vain joku.

Huomasin, että klinikalta on mahdollisesti yritetty soittaa minulle käyntini jälkeen. Numero näkyy niinkuin puhelinvaihteesta olisi soitettu. Nyt pitää vain odottaa, että sieltä otetaan uudestaan yhteyttä.Toivottavasti kohta, sillä nyt vahtaan puhelintani jopa niin, että työnteko kärsii ja aloin tauollakin tätä päivitystä kirjoittaa kun ajatukset pyörivät vain hoidoissa. Joskus näinkin. Taukokierros on mitä suurimmassa määrin ohi.