Tuntuu, että välillä olen tilanteessa jossa tuntuu, ettei mikään riitä. Olen kokenut vakavan väkivallan ja raiskauksen. Olen elänyt elämää, jossa en nuku, syö tai ajattele mitään muuta kuin raiskausta. Ahdistus on painanut minua valtavalla voimalla kohti maata ja olen unelmoinut kuolemastani. Koska silloin ei tarvitsisi mitään tunteita tuntea. Silloin salaa haaveilin josko joskus olisi aika, etten olisi koko ajan ahdistunut. Tai aika jolloin pystyisin keskittymään kokonaiseen elokuvaan ilman raiskaukseen uppoamista. Sitten kun se oli saavutettu, haaveilin salaa valmistumisesta, töistä ja ehkä seurustelusuhteesta. Ehkä perheestä. Ehkä lapsista. Nyt olen tasapainoisessa ja erittäin turvallisessa sekä ymmärtäväisessä parisuhteessa. Olen töissä ja pystyn keskittymään elokuvaan tai jopa konferenssiin melkein koko päiväisesti. Olen onnellinen, iloinen ja nukun. Syön tavallisesti ja nautin pienistä iloista elämässä. Mutta kun tahtoo aina vaan enemmän....

Haluan lapsen, paremman työpaikan, omistusasunnon (nämä kaksi yhtä kuin enemmän rahaa..), haluaisin panostaa enemmän itseeni, harrastaa enemmän jne. Huomaan huutavani itselleni EIKÖ MIKÄÄN RIITÄ. Olen jo paljon enemmän kuin ennustettiin. Ne ennusteet eläkkeelle joutumisesta ja siitä, etten koskaan valmistu, ne olivat väärässä. Ennusteet siitä, etten ehkä koskaan pysty luottamaan mieheen tai kykenemään seksuaaliseen kanssakäymiseen. Nekin olivat väärässä. Mutta kun mikään ei tunnu riittävän...nyt haluan sen lapsen enemmän kuin mitään muuta. Miksi? Miksi en olisi onnellinen siihen mitä olen nyt ja siihen mitä teen nyt? Tai siis haluan lapsen ja varmaan jos sitä ei tule, siihenkin on sitten tyytyväinen joskus. Enkö voisi nyt vain olla onnellinen ja antaa elämän tuoda tullessaan mitä tuo.

Eilen piikitin ensimmäisen Puregonin. Olin blaah, mutta lääke oli 3 e halvempi kuin viime kerralla. Jee sille. Perjantaina on tosiaan uusi ultra ja toivon, että siellä olisi jotain elämää. Rakkula ja toivottavasti hyvä sellainen!!!! Kaikki peukut pystyyn. Ai niin, olen nyt sortunut niihin kaikkiin greippimehu"hömpötyksiin"....alan olla epätoivoinen...

PS. aes, haluaisin kommentoida blogiasi, mutta koska uudessa ympäristössä ei ole mahdollisuutte valita Nimi/URL-osoite niin en pysty, koska minulla ei ole mitään niistä Google-tileistä sun muista :)