En päässyt taaskaan testaamisen asti. Tänään on dpo 11/kp1. Vuoto alkoi aamulla. Kierron pituus 22 päivää. Lyhyt kierto. Johtunee lääkkeistä, muuten minulla ei ole ollutkaan näin lyhyitä kiertoja. Pettymys. Eipä tässä oikein mitään muuta tunnetta ole. Olen vain pettynyt. Selittää jo niin kipuilevat rinnatkin, kuukautiset olivatkin jo näin lähellä. Seuraavaan kiertoon mennään varmaan ihan näillä samoilla eväillä kun tähänkin hoitoon. Paitsi, että täytyy kysyä lääkäriltä oliko normaalia, että tämä ovulaation ja vuodon välinen aika jäi nyt kolme päivää lyhyemmäksi. Ehkä siihenkin olisi jotain apuja, mutta ne taitavat pidentää hieman kiertoa. 

Nyt tuntuu raskaalta. Pahemmalta kuin viimeksi, mutta ei auta kuin siirtää katseet kohti seuraavaa hoitoa. Taas. Se sitten taitaa tulla nyt tähän helmikuuhun. Mieskin on pettynyt. Tämä saa minut voimaan fyysisesti pahoin, tunnen suurta kuvotusta tätä tilannetta kohtaan. Ja minä haluaisin vain maata sohvalla ja itkeä. Lujaa. Niitä koskaan loppumattomia kyyneliä. Ja samalla olla vahvempi. Tämä oli vasta toinen hoito, ei pitäisi masentua. Pitäisi olla kärsivällisempi. Tuntuu syntiseltä syödä edelleen raskausajan vitamiineja. Syön niitä, koska neuvottiin hoitoja varten, että saa tarpeeksi kaikkea tarpeellisia vitamiineja.   

Syyllistän tästä itseäni. Olenko liian painava, elänkö tarpeeksi terveellisesti. Onko neljä kertaa viikossa tarpeeksi liikuntaa. Pitäisikö viikon herkkuhetki, sipsit, jättää kokonaan pois. Pitäisikö minun kokeilla sitä greippimehua, mistä joillakin palstoilla vaihkotaan. Ja syödä ananasta. Tai jotain. Nyt tuntuu niin pahalta, että taitaa olla parasta lähteä kävelylle. Pääkaupunkiseudun "talvisääkin" on kyllä melko masentava.

Huomenna taas soitto klinikalle. Tuntuu niin turhalta.