Olemme palanneet häämatkaltamme ja on aika palata arkeen ja bloginkin maailmaan. Tosiaan ensimmäinen inseminaatio ei onnistunut ja kuukautiset alkoivat kiertopäivänä 26, joten oikeastaan en koskaan päässyt tekemään varsinaisesti testiä silloin kun oli tarkoitus. Tietysti negatiivinen tulos tästä hoidosta oli pettymys, mutta olimme siihen varautuneet. Ensimmäisellä kerralla onnistuminen olisi ollut lottovoiton luokkaa meille.  Nyt ei auta muuta kuin mennä kohti seuraavaa hoitoa positiivisin mielin. Kun kanssasisarten blogeista lukee muiden onnistumisista, sisällä läikähtää lämmin. Se on mahdollista, meillekin voi niin tapahtua. Niin toivoa nostattavaa.

Seuraavan hoidon suhteen on suunnitelma sama kuin aikaisemmassakin kierrossa. Femaria kiertopäivinä 2-5, ultraääni kiertopäivänä 10 ja sitten inseminaatio kun ovulaatiotesti hymyilee. Tällä hetkellä mennään tätä välikiertoa kiertopäivällä 21, joten seuraava hoito ajoittuu jonnekin tammikuun lopun ja helmikuun alun väliin, vähän riippuen siitä miten luonnollisesti nämä seuraavat kuukautiset nyt tulevat. Taloudellisesti ajatellen niin olisi parasta, että lasku voitaisiin maksaa kuun lopussa tulevasta palkasta. Tällä hetkellä matka verotti sen verran tilipussia, että hoidon vaatimaan ekstralaskuun ei ole tammikuun puolella varaa. Täytyy kysyä klinikalta voimmeko maksaa vasta loppukuusta, tammikuun viimeiselle viikolla inseminaatio kuitenkin nopeimmillaankin menee, että tuskin se on mikään iso ongelma.

En tiedä olisiko minun pitänyt soittaa klinikalle ja kertoa negatiivisesta tuloksesta, mutta koska joulutaukokin alkoi, en sitten ruvennut ulkomailta soittelemaan kun ei mitään kuitenkaan olisi vielä voinut varata. Siittiöitä pitäisi vissiin varata seuraavaan hoitoon, joten ensi viikolla soittelen ja kyselen, että miten nyt tästä eteenpäin sitten niiden suhteen mennään. Lisää niitä kuitenkin tarvitaan, että meillekin joskus vauva suodaan.  

Matkan aikana yritin rentoutua eikä lapsettomuus tuntunut pahalta. Nyt jotenkin Suomeen palattuani olen huomannut, että yhtäkkiä ne vaunuilevat äidit tuntuivat kovin pahalta. Hetkittäin, ei koko ajan. Ehkä normaalia. Tulin niin onnelliselta ja onnistuneelta reissulta kotiin, että pudotus oman kohdin tyhjyyteen tuntui hetkittäin pahalta. Kunhan tästä tasaantuu niin eiköhän nämäkin tuntemukset muutu siedettävimmiksi.