Nyt on kaksi päivää inseminaatiosta ja aika listata hieman tuntemuksia. Tunsin follikkelin tosi hyvin jo viime sunnuntaista (kp 10) sillä olen aina aristanut vasenta munasarjaani ja siellä follikkeli kasvoi. Kohti keskiviikkoa kiristävä ja kipeä tunne alavatsalla vasemmalla ainoastaan kasvoi. Olin oikeastaan tiistain ja keskiviikon välisenä yönä ja hieman tuskainen. Inseminaation jälkeen kiristävyyden lisäksi minua hiukan kirvelsi alavatsalta. Illan aikana kuitenkin kaikki polte, kirvely ja kiristely lakkasi. Eilen ei ollut enää kunnon tuntemuksia. Oletan, että follikkeli siis puhkesi silloin inseminaatiopäivän iltaisella. Se olisi tapahtunut oikein hyvään aikaan siis. Ja nyt osaisin sanoa, että ainakin tässä kierrossa se tapahtui n. 24 h sen jälkeen kun testi näytti plusaa (tässä tietysti 12 h virhemarginaali sillä tein ovulaatiotestin aina 12 h välein.  En tiedä tarkalleen kauanko pestyt siittiöt elävät. Lääkärin mukaan suurin osa noin 12 h, mutta pieni osa elelee 24-36 h ja hedelmöittämiseen tarvitaan ainoastaan yksi siittiö. Siinä mielessä inseminaatio tehtiin hyvään aikaan.

Eilen olin ihmeellisen rauhallinen, eihän tässä auta kuin odottaa. Samalla olen ahminut keskutelupalstoilta ja blogeista tietoa. Miten erilaisia hoitoja ihmisillä on. Joillakin on keltarauhashormonia tukemassa mahdollista raskautta tässä vaiheessa. Itselläni keltarauhashormoniarvo testataan kiertopäivällä 21. Hmm, olen yrittänyt miettiä miksi. Siksikö, että jos on alhainen niin se sitten tiedetään seuraavalla kerralla vai ettäkö voisin vielä aloittaa siinä vaiheessa jonkun tukevan lääkityksen. Lukiessani inseminaatiosta tuntemukset vaihtelevat toivon ja pelon välillä. Luen onnistumisista ja innostun, mekin voisimme onnistua. Samalla laskin (vaikka ei pitänyt), että milloin meille sitten syntyisi lapsi jos tästä kierrosta onnistuisi. Se olisi ihan elokuun lopussa. Jos ei tästä, niin sitten jää yksi kierto väliin ja jos toisesta onnistuu niin siinä tapauksessa laskettu aika olisi sitten lokakuun lopussa. Toisaalta vaivun epätoivoon kun luen toistuvista epäonnistumisista eismerkiksi blogeista. Jollaki oli menossa kahdeksas inseminaatio, se tuntuu jotenkin epäreilulta. Emme kai me oikeasti jouduta siihen tilanteeseen. Toisaalta olen rauhallinen, pitää uskoa jonkinlaiseen johdatukseen. Emme voi nyt kuin odottaa ja jos tästä kierrosta onnistuu niin sitten on tarkoitettu niin (ja jos ei niin ehkä sekin on sitten tarkoitettu). Mietin kuitenkin jo milloin tekisin raskaustestin, keskustelupalstoilta luin, että jotkut testaavat jo kymmenen päivää inseminaatiosta joillakin herkillä testeillä. Olemme lähdössä mieheni kanssa samana päivänä kun inseminaatiosta tulee tasan kaksi viikkoa niin kahdeksi viikoksi häämatkalle Pohjois-Amerikkaan. Mietin, että haluanko tietää koko pitkän pitkän lennon vai en. Toisaalta kuukautisetkin voivat jo alkaa ennen sitä. 

Minulla on hirveän ihanat vanhemmat sillä kerroimme heille nyt näistä hoidoista. Ja pyysimme rahaa lainaan. He lupasivat myös ihan lahjoittaa meille rahaa ja sanoivat, ettei rahan ainakaan antaisi estää näitä yksityisellä olevia hoitoja. He voivat tarpeen tulla lainata rahaa. Nyt on luottavainen mieli. Kolmeen inseminaatioon pystymme niin, että ne ajoittuvat sitten tammikuun ja helmikuun loppuun (jos tarvetta). Sitten on otettava jonkinlainen aikalisä sen jälkeen. Mutta siihen on vielä kolme kuukautta ja sitä on turha murehtia nyt etukäteen.