Eilen tuli lasku klinikalta ja tietysti meiltä oli mennyt ne Kela-korvaukset juuri niinkuin pitikin (mitä minä oikein murehdin?). Mietin syyskuussa asetettua kipurajaa 5000 e. Nyt olemme käyttäneet n. 3000 e joista ainakin 1000 e on pelkkiä tutkimuksia, koska meissä molemmissa on vikaa ja meitä on tutkittu, jotta saadaan selville syyt. Tosiaan tarkistin myös mitä sitten seuraavat inseminaatiot tulisivat maksamaan kun luovutetut siittiöt maksavat vain ensimmäisellä kerralla (tilauskerralla) hyvin paljon.  Seuraavat inseminaatiot maksavat siittiöineen 735 euroa. Joten 5000 euron rajaan on matkaa siis vielä noin kolmen inseminaation verran. 

Jos vähän pilkkoo tuota 3000 euroa:

• Laboratoriokokeet ja siemennesteanalyysit: 721,5 e
• Psykologikäynti: 160 e
• Luovutetut siittiöt: 1065,5 e
• Lääkärikäynnit ja ultraäänet: 985,5 e (sis. aukiolotutkimus, inseminaatio)
• Lääkkeet ja ovulaatiotestit: 108,3 e

Femarit maksoivat 68,4 euroa, mutta niistä riittää vielä 5 kiertoon tabletteja. Ovulaatiotestejäkin on vielä jäljellä. Uudestaan maksuun ei voi tulla esim. psykologikäyntiä, laboratoriokokeita tai aukiolotutkimusta. Ja tosiaan ne siittiötkin ovat sitten ensimmäisellä kerralla tuplahintaiset. Koen, että yhtään turhaa koetta ei ole tehty tai toisaalta tarpeellista koetta jätetty tekemättä. Hoito on ollut ystävällistä, nopeaa ja tehokasta. Käynneistä ei ole veloitettu yhtään liikaa ja kaikki on ollut halvempaa tai samanhintaista kuin klinikalla olevassa hinnastossa. Puhelimitse saa ohjeita ilman veloitusta, sunnuntaikäynneistä ei ole veloitettu ekstraa jne. 

Olemme keskituloisia (vai?), molempien kuukausipalkat bruttona alle 2500 euron. Asumme kohtalaisen kalliissa vuokra-asunnossa (lähinnä aikaisempien raiskaustraumojeni vuoksi) ja meillä on auto (joka syö rahaa liikaa). Siihen palettiin kun lisää lapsettomuushoidot niin tiukilla mennään, mutta ei se mitään. Vanhempani auttoivat jo paljon!!!!!! Se lämmitti sisintäni kovasti. Ja jos meidän joskus pitää siirtyä IVF-hoitoihin sitte nämä raha-asiat on mietittävä kokonaan uudestaan, nyt kuitenkaan ei ole sen aika. Olemme päättääneet mieheni kanssa kokeilla neljää inseminaatiota. 

En halua vähätellä kenenkään kokemuksia, mutta olen lukenut joidenkin pitävän jo inseminaatiohoitoja henkisesti raskaina. Itse en koe niitä niin. Tietenkään meillä ei ole vielä yhtäkään pettymystä takana. En kuitenkaan saanut lääkkeestä juuri mitään sivuvaikutuksia. Käynnit olen pystynyt järjestemään hyvin. Ainoa asia, jota todella stressasin oli se ovulaatiotestin hymyileminen. Luulen, että seuraavilla kerroilla olen rauhallisempi ja luotan siihen, että kyllä se hymyilee. Koen olevani vahva henkilö aikaisempien elämänkokemusteni perusteella. Olen keskellä hoitoja ja pelkoa lapsettomuudesta, mutta en häiriinny muiden lapsista tai esimerkiksi siskoni raskaudesta. Olen aidosti onnellinen ja iloinen.  

Tykkään tehdä suunnitelmia ja suunnitelmien varasuunnitelmia. Jos tämä inseminaatio ei toimi, meidän on mahdollista tehdä seuraavat inseminaatiot aina loppukuusta tammikuussa, helmikuussa ja maaliskuussa. Siihen täytyy keskittyä, toivoa ja mahdollisuuksia on paljon, vaikka tästä ei tärppäisikään.