Ei eilen illalla eikä tänäänkään minkäänlaista hymynaamaa ovulaatiotestissä, vaikka lääkärin mielestä ihan viimeistään tiistai-aamuna näkyy. Nukuin huonosti kun jännitin tätä niin, kauheaa. Tässä arvon, että odotanko huomisaamun negatiiviseen (?) ovulaatiotestaukseen asti vai soitanko jo tänään iltapäivällä hermoheikon paniikkipuhelun. Mitä pitää nyt tehdä? Pitääkö tehdä mitään? Entä jos ei näy keskviikkona eikä torstainakaan hymynaamaa. Sittenhän inseminaatiota ei voi tehdä kun tulee pitkä viikonloppu. Alavatsalla on paineen tunnetta, joten kyllä se follikkeli siellä varmaan vielä on. Jos se kasvaa keskimäärin 2 mm/päivä niin nythän sen pitäisi sitten olla 20-22 mm tällä hetkellä. Mieheni ehdotti, että koska olen tällainen hermoheikko stressaaja niin mielenrauhan vuoksi soittaisin jo tänään klinikalle ja kysyisin neuvoa. Ja sitten ajattelen, että se on noloa. Mieheni sanoi, että maksamme näistä palveluista paljon, joten saan kyllä soittaa ja kysyä. Siinä ei pitäisi olla mitään noloa. Joten iltapäivällä kun töissä on rauhallinen hetki (muut huonekaverit kahvilla), otan puhelun klinikalle.

Tuntuu, että olen liian tietämätön hoitoihin. Lääkäri selvästi olettaa, että tiedän jo paljon, vaikka oikeasti olen hyvin noviisi. Sitten kaikenmaailman keskustelupalstoilta ja blogeista luen tiedonrippeitä, teen omat johtopäätökseni (mahdollisesti aivan väärät) ja murehdi jo etukäteen tietämättömyyttäni. Lisäksi pidän itseäni tyhmänä, vaikka eihän minun pidä ensimmäisessä hoitokierrossa kaikkia hienouksia ymmärtääkään. Tuskin minua pidetään yhtään huonompana ihmisenä klinikan puolelta jos soitan, enhän minä sinne sentään montaa kertaa päivässä soittele.