Inseminaatiosta ei ole vielä viikkoakaan ja olen jo ihan hermorauniona. Alan ymmärtää miksi näitä kutsutaan piinapäiviksi. Vielä ainakaan viikkoon ei tapahdu mitään muuta kuin odotusta. Se odotus voi päättää pettymykseen tai varovaiseen iloon. Lähdemme ensi viikolla kahden viikon ulkomaan matkalle. Päättyy tämä piinailu sitten miten tahansa niin on hyvä, että on muuta ajateltavaa.

Lisäksi pari huomautusta itselleni muistiin!!! Kärsin usein aamupahoinvoinnista varsinkin bussilla matkustaessa. Saan pahoinvointikohtauksia myös paikoillani jos joku esimerkiksi pyörii liikaa läheisyydessäni. Ainakin kerran viikossa istun työmatkalla bussissa vitivalkoisena. Kun tämä kerta sitten lähipäivinä tai viikon sisällä tulee niin en saa luulla sen johtuvan mahdollisesta raskaudesta. Lisäksi tissini turpoavat hirveästi ennen kuukautisia, joka kuukausi, tätäkään ei tule siis luulla turhaan raskausoireeksi.

Siinä tärkeimmät. Keskiviikkona ultralla tarkistetaan, että rakkula puhkesi ja testataan keltarauhashormonin määrä.