Ennen kun azoospermia selvisi, ajattelin aina kuukautisista, että älkää tulko tai älkää vaan alkako. Nyt kun hoidon ja tutkimusten aikataulu riippuu kuukautisista olen ihan hermona ja kärsimätön, milloin ne oikein tulee. Olen kärsimätön, odotan niiden alkua, jotta saisin varata SSG:n ja käydä labrakokeissa. Että saisin aloittaa sen lääkkeen. Että tämä etenisi, jotta minä tietäisin milloin mitäkin tapahtuu. Tulkaa jo. Vatsaa kyllä vihloo lupaavasti, mutta se voi olla myös liikaa hernekeittoa tai liian vähän kuituja tilanne. Ärsyttävää odottaa.

Mies lähti viikonlopuksi koulutukseen, riitelimme sopivasti aamulla ja olo jäi hailuksi. Tiistaina on psykologikäynti ja sekin jotenkin jo valmiiksi itkettää ja surettaa. Miksi me juuri nyt riitelimme? Tai ehkä juuri siksi. Katsotaan, viikonloppu rauhoittaa varmasti tunnelmaa, mutta ikävältä silti tuntuu olla täällä töissä.